Bicheno - Port Arthur - Hobart - Melbourne

Takaisin kotona ja Tasmaanian reissu takana. Onpas muuten hauskaa todeta ensimmäisen kerran palaavansa kotiin ja kodilla tarkoitan Melbournea. Täytyy näköjään mennä kaukaa kauemmaksi, jotta tuntuu palaavansa kotiin:)

Matkasta vielä muutama sana...
Bichenossa oltiin kaksi yötä ja tehtiin 5 tunnin päivävaellus Freycinetin kansallispuistoon hieman erilaisissa maisemissa kuin Cradle Mountainilla. Hiekka- ja kiviteitä, kallioita ja rantamaisemia. Päivä sattui olemaan aurinkoinen ja päästiin nauttimaan useasta rannasta ja merinäköalasta suotuisassa kelissä.

Noustiin aluksi näköalapaikalle, josta näki Wineglass Baylle ja siitä jatkettiin alas varsinaiselle lahdelle. Ranta oli täynnä valtavia simpukoita ja hiekka oli vitivalkoista. Tuntui kuin olisi kävellyt talvihangilla, kun kostea mutta sopivasti kovettunut hiekka kantoi askelia.

Kierrettiin mukava reitti rantojen tuntumassa ja ehdottomana kohokohtana oli delfiinien bongaus rantakallioilta. Rauhallisella lahdella ui useita delfiinejä ja ihasteltiin niiden menoa sopivalta etäisyydeltä.

Väsymys iski pitkän retkeilyn jälkeen ja Honeymoon bay, Sleepy Bay ja Cape Tourvillen majakalle ajettiin autolla. Erityisesti majakalta aukesi upeat näköalat pitkälle ulapalle.

Freycinet ja retkeilykartta

Wineglassa Bay

rantoja

kallioita

simpukoita

Bichenossa nukutun yön jälkeen jatkettiin matkaa Port Arthuriin, joka on ihan pienen matkan päässä Tasmaanian suurimmasta kaupungista Hobartista. Bichenosta matkaa Port Arthuriin oli yli 200 km ja pysähdyttiin matkalla syömässä lounasta paikassa nimeltä Fishlips. Aika uskomatonta, että kyseinen paikka sattui olemaan suomalaispariskunnan pitämä ja valitsimme tietämättämme juuri sen. Hyvät lounasleivät ja kaunis paikka, josta olisi löytynyt myös viehättäviä mökkejä.

Fishlips

Port Arthur on vanha vankila-alue, joka on ollut toiminnassa 1830-1877. Kierrettiin paikkaa turistioppaan johodolla ja omin päin useampi tunti. Päästiin myös tutustumaan pienellä laivalla pariin lähisaareen. Toisessa oli toiminut nuorisovankila ja toinen oli hautausmaa. Kaunis mutta jännittävä, vähän ahdistava ja karmiva paikka.

Port Arthur

Hobartiin saavuttiin illalla ja oli mukavaa olla kaupungissa kaiken luontomatkailun jälkeen. Illalla kaikki tuntuivat kokoontuvan Salamanca squaren ympärillä oleviin ravintoloihin ja ulkona istuttiin t-paidoissa viileästä kelistä huolimatta (tai paikalliset istuivat ja meillä oli kevyet toppatakit niskassa). Lauantaina saman paikan täytti pienet torikojut, joista löytyi erityisen paljon paikallisia käsitöitä ja taidetta. Eräs täti myi muutamia taide-esineitä, joista en ollut aivan varma, että ovatko ne tarkoitettu olohuoneen hyllylle vai jumppatunnille kahvakuulatreeniin…

kahvakuula vai taide-esine?

Tasmaania oli todella upea lomapaikka. Hieman harmittaa, että ei nähty matkalla ihan livenä kuuluisaa Tasmaanian tuholaista. Oli tyydyttävä kuvaan liikennemerkistä, joka varoittaa kyseisestä vintiöstä. Aika räyhä merkki.

tuholaisia tiellä

Nyt takaisin Melbournessa mukavan loman jälkeen. Aika osuva ajoitus lomalle, sillä aloitan uudessa työpaikassa ensi keskiviikkona :)

Cradle Mountain - Launceston - St Helens ja Bicheno

Toiset 400 kilometriä takana ja päätepiste Bichenossa. Kirjauduttiin tänään kymmenen jälkeen ulos Cradle Mountainin hotellista ja oltiin virkailijalle ensimmäiset suomalaiset, jotka hän oli koskaan tavannut. Ihan kädestä pitäen tervehti meitä. Pähkäiltiin hetken sopivaa reittiä Bichenoa kohti, joka on siis Itä-Tasmaanian rannikolla. Samainen virkailija neuvoi meille 20 minuutin tarkkuudella vaihtoehtoiset reitit ja lopulta päädyttiin pidemmälle reitille, joka vei upeisiin rantamaisemiin.

Ajettiin pikkuruisten kylien läpi aina Launcestoniin saakka, joka on Tasmaanian toiseksi suurin kaupunki (heti Hobartin jälkeen). Lounastettiin Launcestonissa, jossa useat liikkeet olivat suljettuja paikallisen cup dayn takia. Arveltiin, että kyseessä oli paikalliset laukkakisat…tietoa ei ole tarkastettu.

Launcestonin jälkeen poikettiin kahvilla eräässä maantien mutkassa, jossa oli perin erikoista porukkaa. Kovin hiljaista ja kahvia keitettiin jossain takahuoneessa useampi minuutti. Omistaja-heppu lämpeni kuitenkin hetken kuluttua juttelemaan ja lopulta meille esiteltiin kattava seteli- ja kolikkokokoelma sekä erinäisiä rekisterikilpiä, joita oli kertynyt vierailevilta turisteilta. Euroja heillä kuulemma jo oli kokoelmissaan mutta lahjoitin silti yhden puuttuvan kokoelmakolikon eli euron kolikon Ranskan tunnuksilla. Harmi, kun ei ollut suomalaista versiota mukana.

Jatkettiin kiemuraisia teitä kohti St Helensiä ja Binalong Baytä (tarkemmin Bay of Fires), jossa päästiin ihastelemaan valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja graniitin punaisia kallioita. Matka Bichenoon olikin St Helensin jälkeen lähes kokonaan merenrantaa. Osterifarmeja, pelikaaneja ja kallioista rannikkoa. Upeita näkymiä!

Bicheno on tosi pieni mutta söötti paikka. Saavuttiin joskus seitsemältä motelliimme (Wintersun Bicheno) ja paikan omistaja kertoi meille heti kaiken tarvittavan informaation. Ravintoloiden keittiöt menevät kahdeksalta kiinni, joten ei kannata mennä suihkuun ja meikkaamaan vaan suoraan syömään. Kartalle piirrettiin myös paikan suositeltavat ravintolat ja kerrattiin lyhesti, mistä sai ostereita ja mistä kalaa. Aamupala tuodaan kuulemma suoraan huoneeseen ja saatiin neuvoteltua meille myöhäisin mahdollinen aamiasaika eli 8.30. Tehokas ja superystävällinen nainen!

Huomenna sitten luvassa retkeilyä ja meren ihastelua.

Bay of Fires

Bay of Fires

Tasmaania ja Cradle Mountain

Tasmaaniassa ollaan!

Lennettiin eilen aamulla Hobartiin Melbournesta ja vuokrattiin auto kentältä. Ajettiin kohti Tasmaaniaan keskiosaa ja pysähdyttiin ensimmäiseksi Lake St Clairin kansallispuistossa. Käveltiin tunnin lenkki hieman sateisessa kelissä mutta ihailtavaa riitti. Upeita puita, rantoja, saniaisia, sammalia, pieniä koskia ja tutun näköisiä sieniä.

Yli 400 kilometriä vasemman puoleisessa liikenteessä sujui suhteellisen hyvin. Mitä nyt muutaman kerran tuli laitettua vilkun sijaan tuulilasin pyyhkijät päälle. Ajettiin mutkikasta tietä maaseudun läpi. Nousuja ja laskuja, kapeita teitä, upeita näkymiä, kaivoskyliä ja vähän liikennettä.

Tänään ollan kävelty useampi kilometri Cradle Mountainin kansallispuistossa. Päästiin turisti-infosta pikku-bussilla Dove Lakelle, josta kävlypolut alkoivat. 

Kierrettiin ensin Dove Lake ja Ballroom Foresta, jonka jälkeen noustiin Marions Lookoutille (1223 metrin korkeuteen). Marionsilta oli upeat näkymät joka suuntaan; lumen peitossa olevia vuorenhuippuja, pieniä järviä ja lampia sekä vuorten seinämiä pitkin valuvia vesiputouksia. Välillä maisemat näyttivät kuin Suomen Lapista varastetuilta ja sitten yhtäkkiä samassa maisemassa nousikin palmuja, kelottuneita lehtipuita ja kenguru. Perin erikoista ja kaunista.

Kierrettiin takaisin tullessa vielä Wombat Peak sekä Crater Falls. Jälleen putouksia, lehtipuita, joiden oksilla oli sammalta sekä kaiken huippuna wombat keskellä erikoista ruohomätäskeskittymää. 

Sää on paljon kylmpempi täällä kuin Melbournessa. Aamulla oli laitettava lämpimästi päälle ja varustauduttava matkaan ihan pipon ja sormikkaiden kanssa. Asteita oli aamusta ehkä 8 mutta onneksi ei ole satanut koko päivänä. Päivän mittaan asteet nousivat ja kävellessä tuli ihan lämminkn. Marionsilla tosin tuuli kunnolla ja pipo päässä oli hyvä piiloutua hupun uumeniin.

Yhteensä tuli vietetty viisi tuntia reitillä. Jaloissa tuntuu pientä tärinää ja tänään on vuorossa lihasten venyttelyä ja aikainen nukkumaanmeno. Huomenna matka jatuu Itä-Tasmaaniaan kohti Bichenoa. Tarkoituksena on tutustua Freycinetin kansallispuistoon ja ihastella lisää luontoa.

järvimaisema matkalla Cradle Mountainille

värikäs kallio

Kartta kävelyreissulta

Dove Laken rannalta

Marions lookout

lisko

Crater Falls

Sisko, veli ja turistikansio

Sain tällä viikolla mukavia uutisia. Sisko ja veli tulevat tänne kyläilemään maaliskuun alussa pariksi viikoksi! Siihen on enää muutama viikko :) Hienointa on se, että ollaan saatu nauttia suomalaisten kavereiden seurasta paljon ja vierailuja riittää vielä maaliskuun loppuun saakka. Loistavaa!

Meille on kerääntynyt vierailuista ja omista retkistä iso kasa erilaisia turistioppaita, esitteitä ja karttoja. Kävin hankkimassa torstaina niille sopivan kansion. Valtavan kokoisesta kaupasta (mietin, että miten sitä kauppaa kuvaisi...ehkä Prisma ilman ruokaosastoa) ei löytynyt yhtään yksiväristä kansiota. Tarjolla oli kansioita, joiden kuvituksissa oli Bart Simpson - (kiitos ei), Bratzit - (ei todellakaan), Spiderman - (Batman kiitos) tai Helinä-keiju...

Päädyin lopulta Helinä-keijuun, koska kansion sisäkannesta löytyy lukujärjestys (tosin käyttötarkoitus puuttuu vielä...) ja kannessa on mahtava teksti "Create your own magic (vapaa käännös - Taikuroi itse)", joka sopii kansion tarkoitukseen hyvin. Kansion ajatuksena on, että meille matkaavat voivat poimia kartat ja esitteet käyttöönsä heti loman alussa ja ideoida reissuja sopiviin kohteisiin.

turistikansio

Tänään olen pakkaillut matkalaukkuani ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Huomenna aamulla klo 8.30 lennetään Tasmaaniaan kahdestaan kälyni kanssa. Vuokrataan auto Hobartista viideksi päiväksi ja suunnataan ensimmäiseksi Cradle Mountainille. Kylmiin keleihin on myös varauduttu ja laukussa on nyt myös villasukat (sellaiset kauniit mustat) ja lämmin takki. Mielenkiintoinen matka edessä :)


View Larger Map

Peruspäivä

Jaahas, tänään on tullut vietettyä mukava peruspäivä tai siis sellainen päivä, jonka kaavan on onnistunut toistamaan reilun kuukauden aikana:)

Aamupäivä alkoi lenkillä rannassa sopivassa kelissä. Täällä on ollut noin 24 astetta ja hieman pilvistä. Lenkkeilijöitä oli rannassa aika paljon ja kun koulut ovat taas startanneet, myös erinäisiä ryhmiä liikuntaharrastusten parissa pitkin rantaa.

Rannan palmuista on muuten löytynyt pieniä papukaijoja tai luulen, että ne ovat papukaijoja. Palmun latvoissa aivan lehtien alla on sopivia koloja, joihin linnut ovat sijoittaneet pesänsä. Vihreää, punaista ja sinistä sekä mukavaa meteliä. Illalla juuri ennen kuin aurinko laskee meteli on aika kova, kun linnut pyrkivät pesiinsä parvittain. Aamulla, kun aurinko taas nousee sama meteli herättelee herkkäunisimmat ennen kuutta.

Lenkkeilyn jälkeen tavattiin suomikavereiden eli tuttavaperheemme äidin ja lasten kanssa kirjastolla ja suunnattiin torille. Vuorossa oli pystyosterit 5-vuotiaan neidin kanssa torin parhaassa paikassa. Parhaassa siksi, että 5-vuotiaat saavat osterin ilmaiseksi ja 32-vuotiaille annetaan yksi osteri kaupan päälle. Torilta löytyy myös parhaat sushi-rullat ja niiden perässä mentiin porukan nuorimman eli alle 2-vuotiaan herran toiveesta.

Täällä tulee muuten tv:stä Suomessakin tuttu maajussille morsian (the farmer wants a wife). Ajastin telkkarin tänään muistuttamaan ohjelmasta. Kuulin eilen, että edellisissä jaksoissa joku morsian ehdokkaista oli joutunut redbackin uhriksi. Sairaalakeikka ja toinen morsio jäi viihdyttämään maajussia. Millä ihmeellä niitä morsioita houkutellaan kaikkien hyönteisten ja hämähäkkien pariin? Pakko vilkaista sarjaa.

Williamstown, ACCA, Royal Botanic Gardens, Melbourne Museum ja Phillip Islands

Tällä viikolla on tullut tehtyä turistikierrosta ihan urakalla. Ei ole yhtään sellainen olo, että asuisin täällä vaan ihan reilusti turisteilen. Mahtavaa seuraa Suomesta, jonka kanssa on ollut ihana tutustua kotikaupungin nähtävyyksiin. Pitäisi harrastaa samaa myös Helsingissä.


Williamstown
Päädyttiin Williamstowniin pienen lauttaristeilyn kautta. Southgatelta voi ottaa meno-paluu-(28 dollaria) tai pelkän meno-lipun (15 dollaria) ja fiilistellä joki- sekä merimaisemia tunnin verran. Williamstown ei ole kovin kaukana keskustasta mutta aika mukavassa omassa lintukodossa. Pientä, kaunista ja historiallista (turisti-infon mukaan myös Austraalian mittakaavassa erittäin vanhaa eli yli satavuotiasta). Talot ja pihat olivat tosi nättejä ja botanical garden oli myös viehättävä. Lisäksi Williamstown ja Port Melbourne kohtaavat toisensa rantanäkymiltä, pieni kaistale merta vain välissä.
 

View Larger Map

Lautalla siltojen alta

Williamstownin pihoja

Williamstown Botanic Garden

Williamstown Botanic Garden

Williamstownin pihoja.

ACCA
Perjantaina oli aika sateista ja sumuista, joten tehtiin museovierailuja ja seikkailtiin Melbournen Botanic Gardenissa. Joskus ensimmäisinä viikkoina, kun tulin tänne, yritin vierailla ACCAssa (Australian Centre for Contemporary Art) ja paikka olikin suljettu. No tällä kertaa onnistuttiin pääsemään ihan sisälle asti mutta täytyy myöntää, että paikka oli aikamoinen pettymys. Olin ajatellut, että täällä olisi joku omien kokoelmien perusnäyttely ja sitten vierailevia näyttelyitä. Käytännössä rakennuksessa oli kolme huonetta, joissa yhden taiteilijan teos. Tällä kertaa tarjolla Joseph Kossuth teoksellaan '(Waiting for -) Texts for Nothing' Samuel Beckett, in play. Jos taitelija olisi jotenkin sytyttänyt, olisin varmasti ihan eri mieltä paikasta mutta en vaan päässyt fiilikseen Samuel Beckettin kirjoituksiin liittyvästä teoksesta. Lähdettiin ACCAsta jokseenkin ymmällään. Tästä ei tainnut sitten tullakaan Design Museon tyyppistä, kohdetta, johon olisi kiva palata kerta toisensa jälkeen. Sitä siis vielä metsästetään.

ACCA pääsisäänkäynti

Royal Botanic Gardens ja kaunein hämähäkki ikinä
Accasta selvittyämme oli aika onnellista löytää Melbournen Royal Botanic Gardens aivan kulman takaa. Sää oli kostea, lämmin mutta vältyimme sateelta. Jokseenkin trooppisessa ilmassa puutarha pääsi näyttämään parhaimmat puolensa. Kävelimme vain osan puutarhaa mutta nautimme kauniista istutuksista, tekojärvestä (vaikka kilpikonnat jäivätkin näkemättä) ja pienestä piilotetusta mökistä, jonka uumenista löytyis mummokerhon askartelemia käsitöitä (mökissä järjestettävät käsityökurssit ovat nyt harkintalistalla...).


Puutarhasta löytyy myös upea Herbarium vaivaisen 1,2 miljoonan kuivatun kasvin kera. Herbariumiin ei valitettavasti pääse tutustumaan ihan ohikulkuturistina ja jäimme siis ulkovien taakse. Täytyy pitää silmällä mahdollisia järjestettyjä kierroksia tänne, jos onnistuisi pääsemään jollekin tutustumisretkelle. Herbariumin kasvit jäivät siis näkeättä mutta ulkopuolella osui silmiin kuitenkin karmea mutta tähän astisista hämähäkeistä kaunein, ainakin väritykseltään. Toivottavasti nämä asustelevat ainoastaan tässä puistossa.

Royal Botanic Gardens

ja se värikäs hämähäkki.

Melbourne Museum
Botanic Gardenista selviydyttyämme mietimme, millä päästäisiin parhaiten seuraavaan kohteeseen eli Melbourne Museumiin. Löydettin puutarhan reunoilta pysäkki turistibussiin ja kaksi eläkeläispariskuntaa odottelmassa bussia. 


On omistettava ihan oma kappale eläkeläispariskunnan ystävälliselle miehelle. Toisinaan, kun elää seuraavalla pysäkillä tapahtuvaa elämää jo etukäteen, tämä herrasmies sai meidät pysähtymään hetkeksi juuri siihen hetkeen ja kuuntelemaan koko turistibussin reitin ihan kartalta asti esitettynä. Hän kertoi rauhallisesti, miten tämä reitti toimii, mikä pysäkki ei ollut käytössä, missä oli business district ja katsoi meitä aina kertoessaan hetken, että viesti oli varmasti mennyt perille. Nyökkäiltiin ja kiitettiin opastuksesta niin kauniisti kuin osattiin, niin ja oltiin kiinni ihan siinä hetkessä;)


Melbourne Museum on moderni rakennus täynnä erilaisia osioita, joista löytää luontoon ja historiaan liittyviä osioita. Ehdittiin tutustua ainoastaan osaan näyttelystä, koska museo sulkee ovensa jo viideltä arkisin. Tänne täytyy tehdä toinen retki paremmalla ajalla ja kirjoittaa syvempi analysiisi nähdystä:)

Melbourne Museum

Phillip Island, Mornington Peninsula ja ne pingviinit
Lauantaina jatkettiin turistireissua vuokraamalla auto ja suuntaamalla Phillip Islandille pingviinien pariin. Ajettiin Port Melbournesta Mornington Peninsulalle kohti Sorrentoa. Alueelta löytyy useita viinitiloja ja pysähdyttiin Red Hillsin tilalla ihastelemassa maisemia ja maistelemassa listallinen viinejä. Mukaan tarttui pullo pinot grigioa ja semilliona jälkruokaviiniksi.

Red Hills

Red Hills

Red Hills

Upeita rantamaisemia ja lopulta Phillip Island ja pingviinit. Bongauspisteeseen oli suhteellisen helppoa löytää ja paikalla oli oppaiden mukaan hyvä olla viimeistään puoli kahdeksalta illalla pingviinit kun nousisivat vedestä auringon laskun jälkeen.


Liput maksoivat noin kaksikymmentä dollari ja ne oikeuttivat amfitetatterimaiseen katsomopaikkaan rannalla. Majoittauduttiin katsomon oikeaan kulmaan hiekalle ja näkymä oli mahtava merelle. Luonnonpuisto, herkät pingviinit ja katsomon popcornit saati hodarit tuntuivat kuitenkin jokseenkin ristiriitaisilta.


Hämärän saapuessa merestä nousi vähitellen suloisia ja pieniä pingviinejä. Ihastelimme taapertavia otuksia vajaan tunnin. Palatessamme autolle, pingviinejä sai seurata vielä pesimäalueelle rakennetuilta puisilta kävelypoluilta. Tämä ei tuntunut ollenkaan järkevältä turistilauman hääriessä noin metrin läheisyydessä pingviineistä, jotka yrittivät hämärässä löytää kotiinsa. Hämmentävää ja jokseenkin raadollista viihdettä...

katsomo ja kohta saapuvat pingviinit

Juuri ennen auringonlaskua

Sunnuntai ja grillauksen pariin
Tänään on päivä mennyt mukavasti ihan kotoisissa oloissa - grillaten ja fiilistellen;)

Palmujen sekaan piilotetut tonnikalapihvit.

Open doors :)

Hosier Lane

Turistina seikkailu jatkuu ja kotikaupungin kohteisiin on tullut tehtyä jälleen retkiä.

Hosier Lane on pienen pieni kuja Federation Squaren lähistöllä. Täältä löytyy värikkäitä graffiteja, turisteja, erilaisia kuvausporukoita nappaamassa otoksia kansioihinsa ja muutamia ravintoloita. Alla muutama värikäs otos kadulta. Jatkoa luvassa :)

The Age eli paikallinen sanomalehti

Meille tulee 7 päivänä viikossa sanomalehti nimeltään The Age. Lehti on ilmestynyt 24.päivästä lähtien ja tilasin sen tosiaan siltä door-to-door -mieheltä yhtenä helteisenä päivänä.

The Age kannetaan tai oikeastaan heitetään kotiovelle asti joka päivä (tietysti samalla voimalla kuin kotona Hesari isketään laatikosta sisään...). Jakelu on sujunut suhteellisen saumattomasti ja lehti on ilmestynyt joka päivä mutta toisinaan sitä on ollut vaikea löytää...Seuraavat tilanteet ovat lavastettuja mutta todellisia;)

Useimmin lehden löytää heti kynnysmatolta.

Mutta myös kadunpuolen palmun alta (ollaan kuitenkin vielä ihan oikeassa osoitteessa).

tai sitten ihan kadulta. Ensimmäisenä sunnuntaina en löytänyt lehteä mistään ja olin jo valmis selvittelemään asiakaspalvelun numeroa kysyäkseni jakeluhäiriöiden perään. Olin myös hetken vakuuttunut, että lehti ilmestyykin vain kuutena eikä suinkaan seitsemänä päivänä viikossa. Kun sitten lähdin kaupungille löysin lehden kadulta, autotien puolelta. Nyt olen oppinut, että jos lehteä ei näy ovella, kannattaa asettua jalkakäytävällä ja katsellaan kiertää 360 astetta 5 metrin säteellä. Useimmin lehti löytyy tältä alueelta.

Lehti on myös pakattu joka aamu elmukelmuun, jotta sade ei pääse tekemään tuhojaan ja jotta se pysyisi yhdessä pötkössä iskeydyttyään tilausosoitetta kohden. Lehden avaamiseen paras ratkaisu on löytää keskeltä ja sivusta reunat ja tiputtaa lehti rullaten maahan. Enää on jäljellä broadsheet -kokoisen lehden rullaaminen sellaiseen malliin, että sitä on mahdollista lukea.

Yleisesti The Age on aika mukava sisällöltään. Paljon erilaisia tabloid-liitteitä erityisesti lauantaina (asunnot, autot, työpaikat, urheilu jne.) ja kk-liitteen tyyppinen julkaisu mahdollisesti kerran kuussa. Omaan makuun ehkä liikaa urheilua ja jokaisesssa lehdessä on vähintään yksi juttu pääministeri Julia Gillardista. Lehden kautta pääsee kuitenkin aika mukavasti selville, mistä täällä puhutaan; kouluista (yksityiset vs julkiset), luonnonilmiöistä (tulvat ja pyörremyrskyt sekä niihin liittyvät lisäverot), urheilusta (krikettiä, footieta, jalkapalloa, tennistä, uintia, raveja, golfia jne.), taloudesta (viinin viennistä, hiilikaivoksista, asuntojen hinnoista) ja tietysti paikallisista tapahtumista. Mainoksia lehdessä on yllättävän vähän ja etusivu on toimituksellinen. Osittain siis turvallisen tuttu ja kuitenkin virkistävän paikallinen:)