Mornington Peninsula ja Great Ocean Road vol 3

Saatiin tiistaina auto ja lauantaina oli päästävä näyttämään Mornington Peninsulan viinitiloja, pätkä the Great Ocean Roadia Suomi-vieraillemme ja testaamaan tietysti uutta ajopeliä.

vielä valkoinen auto

Meillä oli mukana lista suositeltuja viinitiloja, joista ehdimme tutustua kahteen. Ajattiin ensimmäiseksi Dromana Estatelle. Välittömän oloinen paikka, jossa maisteltiin listalta mm. valkoisista pinot grigioa sekä sauvignon blancia ja punaisista mm. nebbioloa. Rypäleet olivat kovin italialaisia ja etiketeissä oli i:n kuva sommiteltuna valkoisen, vihreän ja punaisen sekaan. Tutkailin hieman Dromanan nettisivuja ja sieltä selvisikin, että i viittaa paitsi innovatiivisuuteen myös tilan viinimestarin Italiassa koettuihin oppeihin ja innostukseen kaikkea italialaista kohtaan.

Dromana Estate

Crittenden winery

Jäätiin Dromanaan myös lounaalle ja toiselle viinitilalle eli Crittendenille jäikin sitten vähemmän aikaa. Meillä oli nimittäin kiire lautalle, jolla päästiin Sorrentosta Queenscliffiin. Ainoa tapa yhdistää saman päivän sisään Mornington Peninsulan viinitiloja ja pätkä Ocean Roadia on tosiaan siirtyä lautalla Port Phillip Bayn yli ja jatkaa matkaa sitten lahden toisella puolella. Vaikka lauttamatka oli lyhyt, onnistuttiin ihastelemaan lautan vieressä uivia delfiinejä.

The Grea Ocean Roadin pätkä päätettiin Lorneen illalliselle ja lopulta takaisin Melbourneen. Aika monta kokemusta yhden päivän sisällä. Tänään olisi sitten luvassa Formula 1 Albert Parkissa. Aika-ajot ja harjoitukset ovat kuuluneet ihan kotiin saakka, joten tunnelmassa ollaan oltu mukana pitkin viikkoa. Onnistuin saamaan 38 asteen kuumeen eilisen aikana, joten formulat jäävä nyt omalta osaltani väliin. Odotan muiden raportointia kisasta ja taidan vaan lepäillä villasukat jalassa ihan kotona. Ajoja voin fiilistellä omasta sängystä ihan sisätiloissa, sillä ampiasparven ääniltä ei voi välttyä.

The Great Ocean Road vol3

Footya ja drinkkejä

Footy eli Australian football

Tällä viikolla on alkanut varsinainen footy-kausi. Kyselin perjantaina hieman työkavereiltani joukkueista ja itse pelistä ja siinähän sitten vierähtikin tovi. Miespuoliset kolleegani keskeyttivät työnsä ja jakoivat enemmän kuin mielellään tietämyksensä pelistä. Ensin kävimme läpi eri kaupunginosien joukkueet. Pelillä on vahvat juuret Melbournesta ja joukkueita löytyy lähes joka kaupunginosasta. Sain tietysti myös jokaiselta vahvan näkemyksen siitä ainoasta oikeasta joukkueesta, jota pitää kannattaa. Lisäksi kävimme läpi lyhyen historian footyn kehittymisestä kaljaa juovien sunnuntai-pelistä nykyiseen varsin vahvaa fyysistä kuntoa vaativaan peliin.

Jokaiseen kansallislajiin kuuluu tietysti myös legendaarinen finaali joltain vuodelta X. Footyssa se on finaali vuodelta 1989, jolloin Hawthorn Football Club kohtasi Geelong Football Clubin. Pelissä ei jaeta rangaistuksia varsinaisen pelin aikana vaan ne kärsitään vasta seuraavassa pelissä. Finaaleissa sitten kaikki on mahdollista ja tunteet kuumenevat. Niin tapahtui myös vuoden 1989 pelissä ja sen legendaksi nousi Hawthornin Dermott Brereton, joka pelasi pelin katkenneilla kylkiluilla ja vaurioituneilla munuaisilla…Kaiken tämän vahvoja tunteita sisältäneen perehdytyksen jälkeen ajattelin, että footy on varma askel integroitumiseen. Meidän on valittava tiimimme, ostettava kaulahuivit ja pipot ja käydä katsomassa ihan oikeaa peliä.

Perjantaina illalla suunnattiin sitten Melbourne Cricket Groundille seuraamaan Geelong Catsin ja St Kildan peliä. St Kilda on melko lähellä Port Melbournea ja kuulutaan samaan Port Phillipin alueeseen. Päätettiin ryhtyä kannattamaan kyseistä joukkuetta ja ostettiin pipo ja kaulaliina. Joukkueemme eli Saintsien tunnuksessa on sopivasti myös risti, tosin mustanan valkoisella pohjalla, joten jotain kotoisaa tunnusmerkkiä on mukana. Valitettavasti St Kilda hävisi täpärästi Geelongille. Onneksi ollaan vasta kauden alussa ja joukkueellamme on vielä mahdollisuuksia parempiin suorituksiin.

MCG iltavalaistuksessa

tiukkaa peliä

MCG

St Kilda Saints ja kannattajien kaulahuivi

Drinkkibaarissa

Perjantaina footy-pelin jälkeen suunnattiin Melbournen yöhön. Richmondin kaupunginosasta löytyi mitä erikoisempi drinkkibaari Der Raum. Ensimmäisellä yrittämällä ei päästy ollenkaan sisälle ja ihmeteltiin jo, että oliko footy-pukeutumisessamme mahdollisesti jotain vikaa. Baari ei vaikuttanut kuitenkaan aivan täyteen pakatulta. Tultiin kuitenkin tunnin jälkeen uudestaan ovelle ja tällä kertaa lykästi.

Tutustuttuamme drinkkilistaan ja seurattuamme drinkkien valmistusta alkoi selvitä, miksi baariin ei otettu liikaa porukkaa. Yhden drinkin sekoittamiseen meni tovi ja ne tarjoiltiin mitä mielenkiintoisimmista kipoista. Kokeilin listalta Pharmacy nimistä sekoitusta, joka tarjoiltiin apteekin tyyliin. Pieni valkoinen pilleri lääkepurkkiin, jossa oli varsinainen drinkki ja lääkeruiskulla annos jotain punaista sekoitetta kaiken päälle. Elämystä kerrakseen!

Pharmacy

Seurueemme toinen mielenkiintoinen sekoitus oli Ben Shewvry, jossa varsinainen drinkki löytyi pienen lasipurkin sisältä. Lasipurkin pohjalla oli anista ja rosmariiniä ja purkki täyttyi savusta. Varsinaisessa drinkissä oli rosmariinin oksa jääpuikon sisällä. Tuoksu oli käsittämättömän ihana!

Ben Shewvry

Baari oli drinkkien lisäksi ihan näkemisen arvoinen. Pullot roikkuivat baaritiskin yläpuolella mustekala kiinnittimien varassa ja erilaisten drinkkien valmistusta sai seurata suhteellisen rauhallisessa tunnelmassa.

pullotaivas

Menu, josta tuli kokeiltua ainoastaan pharmacy.

Attica-ravintola ja kavereita kylässä

Viikko on mennyt nopeasti ja tuntuu, että on puuhattu niin paljon viikolla, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Taidankin tehdä niin, että kirjoitan usean pienen postauksen yhden jättimäisen sijaan.

Suomi-vieraita on siis kylässä ja tiistaina nautiskeltiin illallista Attica nimisessä ravintolassa. Paikka oli pienen löytämisen takana ja viikonlopun formulat sotkivat taksikuskin ajoreittejä. Tiistaina ravintolassa on mahdollisuus kokeilla kokin uusia reseptejä viiden pienen ruokalajin sarjalla. Ruokalajien joukossa oli suussa sulavaa lihaa, paahdettuja kurpitsan siemeniä, purjoa ja kurkkua erilaisilla kastikkeilla. Mieleen jäi myös annos, jonka pääosassa oli kananmuna ja perin maukas kermakastike, joka kaadettiin pienistä lasikipoista annoksen päälle. Annoksiin oli sovitettu valko- ja punaviinejä ja ne toimivat mukavasti listan ruokien kanssa. Ravintola oli ehdottomasti kokemisen arvoinen!


View Larger Map

Attica

annos lihaa

Viikonloppu

Onpas ollut rauhallinen viikonloppu. Ei mitään suunniteltua ohjelmaa ja ihan kaksistaan kotona. Tällaisina hetkinä tulee oikeasti latailtua akkuja ja pysähdyttyä paremmin olemiseen täällä. Eilen oltiin pitkästä aikaa South Marketilla eli torilla. Tuli nautittua perinteiset pystyosterit ja ostettua vihanneksia, kalaa, kanaa ja ruisleipää! Illalla sainkin nauttia ihan perinteisestä kalakeitosta jälkiuunileivän kanssa. Koti-ikävä selätetty perin kotoisilla konsteilla.

kalakeittoa ja ruisleipää

pystyosterit

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Port Melbournessa uudella Genesiksen kuntosalilla, johon sain hankittua kuukausikortin. Aika uusi sali ja ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotikadultamme. Tenniskurssi on päättynyt ja en ole vielä saanut tenniskaveria itselleni. Täytyy siis keskittyä hetkeksi ohjattuihin tunteihin ja vänkiin laitteisiin. Sali on tosiaan aivan uusi ja suhteellisen iso. Löytyy kaikenlaisia painoja, mattoja, koneita ja jopa höyrysauna. Niin ja ihan kiva spinning-sali.


Tänään on muuten viikon ehkä aurinkoisin päivä. Noin 28 astetta lämmintä ja kovin kesäistä. Syksyn pitäisi kuitenkin vähitellen alkaa. Jännää nähdä, millainen syksy lopulta täällä onkaan.

Koti-ikävä

Kaksoset lähtivät eilen takaisin kohti Suomea ja hyvästejä jättäessä tuli oikein kunnon koti-ikävä. Se on kyllä erikoinen tunne. Luulen, että koti-ikävässä on ripaus sopeutumisen vuoristorataa, jossa kaipaa paljon tuttuja ja kotoisia asioita mutta samalla ahnehtii uutta ympäristö sellaisella vauhdilla, että sulattelulle ei jää tarvittavaa aikaa.

Koti-ikävä ei liity onneksi siihen, että täällä asiat olisi huonosti. Töissä on mukavaa ja ensimmäinen palkkanikin tipahti tilille. Hieman helpompaa asioida paikallisella pankkikortilla, eikä tarvitse välittää enää valuuttakursseista tai käteisnostopalkkioista (joo ja kyllä - käyn palkitsemassa itseni aivan varmasti jollain mukavalla käsilaukulla tai sitten odottelen uuden iPadin saapumista kauppoihin!).

veli, sen sisko ja minä

Seuraavat vieraat Suomesta ovat jo maassa ja viikonlopun jälkeen saadaan kaksi kaveria vieraaksemme pariksi viikoksi. Niin ja meidän autokin on tuloillaan jo ensi viikolla. Päästään kokeilemaan turistikierroksia lähistölle kavereiden seurassa.


Ocean Roadin kuvia
Lisäilen vielä viikonlopulta muutamia kuvia matkaan. Ocean Road vol 2:lla tuli nähtyä lisää upeita merimaisemia ja sain napattua kuvan vihdoin myös liukuvärjätystä lehmästä! En tosiaan tiedä rotua mutta väritys on hieno.

London bridge

the grotto

kenguruita golf-kentällä, vähän huono kuva...

mun lemppari eli liukuvärjätty lehmä. Rotukin selvisi.

oikeasti musta mato, joita löytyi useita Apollo Bayn lodgesta.

olisin niin halunnut käyttää tätä mutta osa matkaseurasta oli sitä mieltä, että onnistutaan myrkyttämään itsemme tällä.

Apollo Bayn lodgen takapihalla oli lampaita. Siis meidän terassin edessä.

Great Ocean Road vol 2

Pidennetty viikonloppu ja suuntana jälleen the Great Ocean Road käänteisestä suunnasta kohti Melbournea. Vuokrattiin auto perjantaina ja startattiin matkaan lauantaiaamuna kymmeneltä. 

Siskoni oli ystävällisesti varannut majoituksen Port Fairystä, jonka sijainnista ei tiedetty aamulla muuta kun, että se olisi apostoleilta jonkun matkaa eteenpäin. Yllätykseksemme huomattiin, että Port Fairyyn saisi ajaa noin 300 km, joten päätettiin ajaa kohteeseen sisämaan reittejä ja tulla Melbourneen varsinaista Ocean Roadia.

Saatiin varaukset hotelleihin Port Melbournen matkatoimiston kautta, johon tähän mennessä ei ole ollut suurta luottamusta. Aina sama heppu (kutsutaan häntä vaikka Rossiksi) hoitamassa hommaa ja lopulta saa olla jännittämässä, että millainen kohde on luvassa ja onko majoitusta lopulta edes varattuna. Tälläkin kertaa matkatoimiston neidit soittelivat meille ja korjailivat Rossin varauksia. Onneksi varaus saatiin lopulta kuntoon (huom siis oltiin jo matkalla) ja Port Fairy yllätti positiivisesti. Ross on suoraan Little Britainista miesversio siitä sketsistä, jossa toimistovirkailijan vakiovastaus on: Computer says no…

Port Fairyn majoitus oli aivan loistava! Kaunis huoneisto, jossa saatiin valmistella illallinen kivassa keittiössä ja hämähäkeistä tai torakoista ei ollut tietoa. Port Fairyssä on muutama tuhat asukasta, mutta osuttiin kaupunkiin vuoden kuumimpaan juhla-aikaan eli keskelle Folk Festivalia. Kaupungin vierailijamäärä oli ehkä kymmenkertainen normaaliin asukasmäärään verrattuna ja menoa riitti. Bändejä, kojuja, kaljatelttoja, käsitöitä jne. Kunnon festarit!

Käytiin kiertämässä Port Fairyn rannalla ja nautittiin lämpimästä auringosta. Syksyn pitäisi jo olla käsillä, mutta eilen lämpöä riitti peräti 29 astetta. 

Aamulla suunnattiin The Great Ocean Roadille. Ensin Grotto, sitten London Bridge, The Arch ja lopulta 12 Apostolia. Oikeastaan vielä upeampi maisemia kuin varsinaiset apostolit oli edeltävät kohteet. Ihastuttiin erityisesti Grotton pyörteisiin. 

Majoitus oli Apollo Bayssä ja ennen sitä oli pakko käydä katsomassa vakiopaikassa koaloita. Löytyihän niitä puiden latvoista ja kaksosilta puuttuu enää kengurut bongauslistalta. Yritetään käydä huomenna eräällä golf-kentällä, jossa kenguruita pitäisi löytyä. 

Majoitus Apollo Bayssä on upein merinäköaloin pienessä mökkikylässä. Erittäin kaunis ja mukava paikka mutta illalla lattialla ryömi kasa torakoita ja kylppärin katossa oli muutama todella ruma hämähäkki - YÄK! Pakko ryhtyä torakkajahtiin ennen nukkumista. Hrrr... vihaan näitä eksoottisia elämiä! (lisään kuvat myöhemmin mukaan).

Auto on tilattu mr Körkortille

Nyt on tilattu Mitsubishi asx valkoisena (ehkä etuvetoisena, luulisin.) Diilerimme Max soitti tietysti perään ja kaupathan sitä tuli tehtyä. Nelivetoista ei kuitenkaan tilattu. Kauppiaamme sanoi, että ne, jotka tilailevat nelivetoisia tästä mallista luulevat, että sillä voisi sitten lähteä outbackiin tai autiomaahan seikkailemaan, ylittämään ojia ja suhauttelemaan tiettömillä teillä mutta tällä autolla sitä on ihan turha tehdä. Luulen, että Max luki kasvoiltani, että jos kaupat halutaan tehdä, niin on parempi suositella sitä perusmallia ilman mitään superkilkkeitä. Hyvästit siis Jeepeille, tosimaastureille ja villeille seikkailulle rankoissa olosuhteissa!

Saatiin myös tilausvahvistus autosta. Siinähän kävi niin, että auton tilaajaksi oli vahvistukseen kirjoitettu Mr Korkort (kuulostaapa ruonolliselta ilman ö-kirjaimia). Henkkareina näytettiin tietysti suomalaista ajokorttia, josta nimi oli poimittu. Sanat etunimi - sukunimi ovat aika lähellä sanoja ajokortti - körkort ja kun sukunimet ovat kauppiaille kuitenkin outoja, menee ne helposti sekaisin muiden samankaltaisten sanojen kanssa. Heh, onpas aika hauskaa! Toivottavasti tästä ei tule mitään ongelmia rekisteröinnin yhteydessä.

Nyt sitten minä ja Korkort odotamme auton saapumista Melbourneen. Toivottavasti saadaan se ennen kaksosten lähtöä ja seuraavien vieraiden saapumista!

Kaksoset kaupungissa ja minä tutustumassa lounaspaikkoihin

Jaahas, nyt on kaksoset saatu turvallisesti Melbourneen. Lento saapui sunnuntaina myöhään illalla ja paikalle saapui kaksi väsynyttä 28 tunnin matkalaista. Onnellisesti perillä ja olen ollut kovin iloinen perheen seurasta!

Kun on aloittanut työt pitää oikein miettiä, että mitä tästä arjesta nyt sitten raportoisi, kun suurin osa päivästä menee työkavereihin tutustuen ja uusiin hommiin perehtyessä enkä niistä työasioista ole ajatellut tähän huviblogiin kirjoitella (huomautuksena kuitenkin, että viihdyn töissä erittäin hyvin ja tiedossa on paljon kiinnostavaa hommaa). Kerronkin sitten lounaspaikoista.

Täällä ei ole työnantajan sponssaamia ruokaloita tai lounasetuja mutta lounashetket kuitenkin löytyvät. Lounaspaikkoja on on ympäri kaupunkia ja ne ovat lähinnä food courteja, joista löytyy useiden tarjoajien tiskiruokia ja keskeltä yhteiset pöydät, joissa voi nauttia haluamiaan annoksia. Olen lounastellut tähän mennessä joka päivä sushin seurassa. Lempiruokani ja kun tarjolla on niitä hauskoja leikkaamattomia rullia, nigirejä, makeja ja erilaisia inaritaskuja, niin siinähän sitä on nautittavaa joka päivälle.

Jälkiruokana tulee useimmiten otettua ihanaa kahvia. Suosikkini on flat white, joka on lähes cappuccino mutta jollain pienellä paikallisella vivahteella. Niin ja toisinaan on pakko ottaa matkaan joku suklainen keksi...

Kaksoset ovat kierrelleet turistina pitkin Melbournea. Tänään Yarra Valleyssä turistibussin kyydissä. Mukavia viinitiloja ja ravintoloita. Täällä on tosin ollut tänään jokseenkin sateista ja pilvistä, joten tilat eivät ole olleet ehkä maisemiltaan ihan niin kuvauksellisia. Täytyy itsekin kokeilla kattavampaa reissua Yarra Valleyn tiloille.

Viikonloppuna suunnataan uudestaan Great Ocean Roadille ja tällä kertaa jäädään yöksi johonkin sopivaan paikkaan. Täällä on yleinen vapaapäivä maanantaina (aika sopivasti) ja lomaillaan pidennetty viikonloppu jossain apostolien ja ocean roadin suunnilla.

Autokaupoilla ja kaupungilla

Jaahas, viikonloppu alkaa olla sunnuntai-illassa ja mukavista keleistä on saatu nauttia taas hetki. Perjantaina oli niin kylmää, että oli puettava pitkä villatakki ja päällystakki aamulla ylle. Eilen sitten alkoi aurinko paistaa jo päivällä ja tänään on nautittu 27 asteen lämmöstä. Uskomatonta, miten sää vaihtelee.

Toinen osapuoli täällä meillä on ollut aika kovassa autokuumeessa useamman kuukauden ja varsin tehokasta myyntityötä (minulle) on tehty jo jonkin aikaa. Oltiin lopulta lauantaina autokaupoilla pohtimassa autonostoa ja koeajamassa yhtä valintalistan kärkeen kohonnutta ehdokasta (mitsubishi jotain. Kirjoitan sitten tarkemmin, että mikä jos sellainen hommataan).

Koeajo oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus, että autokauppias oli koko ajan mukana. Mikäs siinä, saatiin samalla hyvä turistiopas matkaan, joka kertoi takapenkiltä mm. että Melbournen vanha hautausmaa sijaitsi aiemmin Victoria Marketilla, josta se siirrettiin nykyiselle paikalla marketin tieltä ja että talviaikaan siirtymiseen voi kuulemma vaikuttaa joku tärkeä footy- tai kriketti-matsi.

Auton rekisteröintiin liittyy omat kiemuransa EU-ajokorttien kanssa ja yritetään selvitellä niitä ensi viikolla. Ehkä sen jälkeen auto lähtisi tilaukseen ja lopuolta voitaisiin tehdä viikonloppuretkiä omalla autolla. Edelleen olen hieman sitä mieltä, että ei välttämättä tarvittaisi autoa vaikka täällä kaikilla sellainen on. Autokauppias vitsaili, että tulimmeko tällä kertaa pyörällä paikalle vai ratikalla...Julkinen liikenne on täällä erittäin hyvä, joten kaupungissa autoa ei tarvitse mutta ehkä sillä pääsisi sitten kätevämmin tutustumaan lähiseutuihin.

Kaupungille on levittäytynyt eilen Food & Wine festival. Kreikkailaisten kojut löytyvät Lonsdale streetiltä ja Exhibition Centren edustalla on useita ruoka- ja viinikojuja. Aika mukavaa, että kaupungin eri nurkista löytyy aiheeseen liittyviä telttoja. Swanston streetiltä löytyi lempparini eli puutarha ja kasvisosasto. Päivän sopivasti vihannekset pursuavat auton uumenista.

Lonsdale street ja tivolitunnelmaa (kreikkalaisista kojuista ei ole kuvaa...)

Swanston street ja puutarhaosasto.

Tänään on ollut tosiaan lämmintä ja kävin lenkillä rannalla. Jälleen täynnä kävelijöitä, lenkkeilijöitä, rantailijoita jne. Tosi upea ilma! Nyt sitten odotellaan, että kaksoset eli mun sisko ja veli tulevat pitkän matkustamisen jälkeen Melbourneen. Tätä on jo hetki odotettu (enää 2 tuntia...) :) Ensi viikko voi mennä aika tiiviisti iltapäiväturistina ja kaikenlaisen fiilistelyn parissa!

töissä vakuutusyhtiössä

No niin,

Nyt on ensimmäinen työpäivä takana aussilaisessa vakuutusyhtiössä. Pääkipu hellitti lounaan jälkeen (ihan vähän jännitti uusi homma) ja ajatukset alkoivat kirkastua iltapäivää kohti. Hip hei!

Työpaikkani sijaitsee ihan Southern Crossin aseman vieressä ja pääsen näppärästi ratikalla ehkä vartissa perille. Office on 16. kerroksessa ja eksyin toimistolla tänään ainoastaan kerran palatessani vessasta työpisteelleni. Esimieheni neuvoi, että tästä käytävältä vasemmalle ja vasemmalle ja takaisin pääset, kun käännyt oikealle ja oikealle. Pidin ohjeita hauskana vitsinä. Kuka, nyt onnistuisi kahden kulman jälkeen eksymään...osui omaan nilkkaan ja löysin itseni jostain väärältä osastolta. Suuntavaistoa odotellessa...

Töidenhaku sujui lopulta aika vauhdilla. Surffasin seek.comissa ja lähettelin hakemuksia päivittäin avoimiin tehtäviin. Sain kutsun nykyisen työpaikkani haastatteluun ja niitä sitten seurasi kolme kierrosta. Ensimmäinen esimieheni kanssa, sitten kolleegani ja lopulta yksikön johtajan kanssa. Kolmannen kierroksen jälkeen oli soveltuvuustestit ja lopulta yhteydenotot suosittelijoihin. Kaikki meni ilmeisen hyvin, koska sain lopulta tiedon työpaikasta Tasmaaniaan ja tänään oli siis ensimmäinen päivä. Onpa mukavaa olla töissä!

En enempää jaksa työasioilla tätä blogia täyttää mutta kaikki siis kunnossa työrintamalla ja integroituminen uuteen kulttuuriin on taas askeleen pidemmällä :)