Stradbroke Island

Lähdettiin aamulla vanhan kollegani, hänen kaverinsa sekä koiran voimin kohti Stradbroke Islandia. Saavuttiin lautalla Dunwichiin yhdentoista paikkeilla ja lähdettiin kiertämään saaren pohjoisosaa.


View Larger Map

Vehreää, kauniita kallioita ja merenrantaa sekä erilaisia lintuja ja kummallisia kasveja. Heti aluksi bongattiin muutama delfiiniparvi ja kenguru. Seurueen koira meni täysin sekaisin kengurusta ja kaipasi sen perään pitkät pätkät.

Taitettiin matkaa maasturilla ja hyvä niin, sillä rannalla auto suti pehmeässä hiekassa ja ajaminen oli mukavaa taiteilua rannan läheisyydessä. Kierrettiin myös pätkä Brown laken mangrove-metsän tuntumassa ja kuralammikoiden jälkeen vaalea auto saikin sitten ihan uuden värin.

Sää suosi ja vältyttiin pahemmilta vesisateilta. Muutamat kuurosateet mutta loppujen lopuksi saatiin nautiskella melko aurinkoisesta kelistä. Uskomattoman hieno päivä hauskassa seurassa!

Brisbane, Botanic Gardens ja South Bank

Olen Brisbanessa ja nautin kesästä Melbournen kirpeän syksyisen sään sijaan. Paikallisten mukaan on talvi ja kylmä mutta tänään 24 astetta, aurinkoista, vihreää. Aurinkovoide unohtui kotiin ja pientä päivetystä jo iholla. Ei siis tietoakaan vuodenajasta, joka voisi edes vähän muistuttaa tietämääni talvea.

Onnistuin varaamaan hotellin ihan Botanic gradenin vierestä ja lähdin heti aamusta ihastelemaan puistoa. Ihmettelin puiston kävelykarttaa, kun mielestäni lokin näköinen lintu lenteli kohti. Ajattelin, että kyseisiä lintuja löytyy sitten joka kaupungista. Kun luulemani lokki sitten lensi ohitseni tajusin, että sen nokka oli pitkä ja käyrä ja sehän olikin ibis! Upeita valkoisia lintuja löytyi pitikin puistoa ja kaupunkia. Puisto oli erilaisten lintujen lisäksi täynnä eksoottisia puita ja kasveja. Osa puistosta oli suljettu aidoin, koska vuoden alun tulvat onnistuivat kohtelemaan kasveja aika rankalla kädellä ja näitä alueita korjailtiin vielä entiselleen.

Mielenkiintoisin osa puistossa oli ehdottomasti joen rannan mangrove -alue. Laskuveden aikaan pieneltä puiselta kävelysillalta pystyi näkemään mutaisen pohjan, jonka syvyyksistä puski uutta kasvillisuutta. Kylttien mukaan alueelta löytyisi myös erilaisia katka- ja taskurapuja mutta vaikka kuinka siristelin ja yritin niitä bongaila, pysyivät ravut visusti suojassa päivänvalolta.

Hämähäkit eivät sen sijaan piileskelleet koloissaan. Bongasin muutaman käsittämättömän kokoisen pitkäjalan mutta kuvat eivät oikein onnistuneet. Häkit olivat niin korkealla puiden oksilla, että zoomailut tuottivat aika huonoja otoksia. No sitä enemmän onkin sitten kuvia muista puiston nähtävyyksistä. Luvassa siis pieni kuvakooste.

Ibis ja sen kaverit

joku tipu puiden varjoissa

African sausage tree

Joki

Mangrovea

Mangrove -metsässä

pinkki palmu

lisää pinkkiä

hienot viuhkat

perin juurikas puu

eri aikojen tulvarajoja, keskellä 2011.

Jatkoin Botanic Gardenista matkaa joen yli South Bankiin. Melbournessa on myös South Bank joen varrella mutta Brisbanen versio vei kyllä pisteet vertailussa. Ihanan vihreää, lampia, pieniä ravintoloita ja kahviloita. Niin ja jopa pieni allas, jossa oli porukkaa uimassa (ei siis ihan omasta kekseliäisyydestä vaan uimavahtien valvomana).

South Bankin varrella oli myös kaksi museota. Queensland Art Gallery ja Gallery of Modern Art. Poikkesin molemmissa. Aika mukavat rakennukset, joista jälkimmäisen yhteydessä oli lisäksi moderni kirjasto. Molemmista museoista löytyi aboriginaalien teoksia ja erityisen kiinnostavia olivat vanhojen hylättyjen autojen konepeltien päälle maalatut teokset.

virkistysallas

kävelytie kukkien alla

Modern artin parvekkeelta kaupunkinäkymä

Brisbanen keskusta on aika sopivan kokoinen ja onnistuin kiertämään hetken myös kauppoja. Joo ja nappaamaan matkaan yhden koltun. Edelleenkään ei kunnon kenkäkauppoja ole osunut matkan varrelle.

Huomenna on sitten tarkoitus suunnata heti aamusta saariretkelle. Vanha työkaverini Suomesta asustelee täällä puolisonsa kanssa ja lupasi lähteä oppaaksi saarelle. Hiekkaa, merta ja haita sekä mahdollisuus vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia kulttuurista. Tästä tulee hauskaa!

Laulutunteja

Olen yrittänyt haalia täällä uusia ja vanhoja harrastuksia, jotta viikon varrella olisi tasapainoa työpäiville. Tänne tullessa haikailin laulutuntien perään, joita olen ottanut aika vaihtelevasti Suomessa.

Googlailin mahdollisia musiikkikouluja ja opettajia ja lopulta otin yhteyttä erääseen yksityisopettajaan. Oikein mukava ja osaava opettaja mutta ainoa haaste oli varsinainen matkustaminen opettajan luo. Opettaja kun asuu jossain kaupungin pohjoisosassa ja autolla en uskalla seikkalla sinne.

Nyt sitten ollaan pidetty laulutunteja Skypen kautta! Ei tullut itselle edes mieleenkään, että tunnit voisi hoitta Skypen kautta mutta nyt on 4 tuntia jo takana ja hyvinhän se sujuu. Saan tallennettua harjoitukset suoraan koneelleni ja voin palailla niihin aina tarvittaessa. Lisäksi säästän ajassa ajomatkojen verran ja lopulta on aika kätevää pitää tunnit kotona.

Tekniikan nimi on speech level singing ja tuntuu ihan toimivalta ja kiinnostavalta tekniikalta. Puoli tuntia ja tiistain lauleskelut olisi jälleen edessä :)

Aamiaista torilla ja golfauksen alkeita

Tänään on ollut 24 astetta lämmintä ja upea aurinkoinen päivä. Aloitettiin aamu tai aamupäivä South Melbourn Marketilla ja aamiaisella hauskassa suomi-britti -seurassa. Matka torille ei sujunut ihan aikataulujen mukaan ja lopulta saavuttiin aamiaiselle ainoastaan tunnin myöhässä. Melbournen liikenne ja parkkipaikkatilanne on välillä niin naurettava, että siitä voisi kirjoitella ihan oman kappaleensa.

Nautiskeltiin kuitenkin hyvässä seurassa makoisa aamiainen Sweet Hearts -nimisessä kahvilassa. Kahvia, uppomunia, sämpylöitä, röstiperunoita ja hauskaa tunnelmaa. Olipas mukava paikka ja mieluisa aloitus lauantaille.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Golf-rangella Albert Parkissa. Sovittiin, että ostetaan toisillemme synttärilahjaksi golf-kurssi ja/tai golf-varusteet ja tänään piti sitten käydä kokeilemassa rangella ihan perusteita. Oli selvitettävä, tykkäisinkö pelistä vai voisiko varusteiden ostamisen unohtaa täysin.

Taisin ihastua hommaan heti ensisilmäyksellä. Muutama pallo lensi kauniissa kaaressa hyvän matkaa ja muutaman onnistuin huitaisemaan lyöntipaikasta metrin päähän...Tätä on pakko päästä kokeilemaan ihan kentälle asti ja täällä kun ei mitään isompia muodollisuuksia pelaamisen osalta ole, niin huomenna sitten suunnataan aamusta kokeilemaan peliä ihan kentälle.

Rangeilun jälkeen kävelin kotiin Albert Parkista. Kiersin pitkästä aikaa Albert Park laken ja sain ihastella kaikenlaisia lintuja matkan varrella. Upeita olivat erityisesti valkoiset sulphur-crested cocatoo -parvet ja mustat joutsenet poikasineen. Aika miellyttävältä tuntuu tämä paikallinen syksy.

Albert Park lake

Albert Park lake

Mustia joutsenia ja poikasia

Coocatoo ihan läheltä

Museopäivä

Kävin tänään pitkästä aikaa tutustumassa yhteen Melbournen museoon. Poimin monista vaihtoehdoista Ian Potter Museum of Art -nimisen museon ja siirryin ratikalla yliopiston suuntaan. Oli aika mukava museo. Kolmessa kerroksessa, josta ensimmäisessä oli vaihtuva näyttely.

Ihastuin Amanda Marburg nimisen taitelijan töihin ja istuskelin katsomassa pitkät pätkät öljyvärein maalattuja teoksia. Teokset näyttivät muovailuvahamalleilta, jotka olivat valokuvattu ja maalattu sitten kankaalle. Hmm...vähän hassusti selitetty mutta tosi mielenkiintoisia. Löysin linkin yhden gallerian sivuille Sydneyssä, josta löytyi myös Marburgin teoksia. Täältä löytyy kuvia myös kyseisestä näyttelystä. Ihastuin erityisesti lobster  ja  Happily afloat on the swirl of the sinking ship -nimisiin teoksiin.

Ihan Potterilta siirryin keskustan Federeation Squarelle tunnelmoimaan sunnuntaita ja päädyin keskelle Buddha-päivää. Yritin napata kuvan valtavasta buddha-patsaasta, kun viereeni tuli joltain kojulta nainen ja kysyi, että haluaisinko tehdä hänen kanssaan compassion -harjoituksen. Olin tosi ymmälläni, että mistä mahtoi olla kyse ja lopulta huomasin lueskelevani ääneen hänen kanssaan viittä lausetta, joiden avulla pitäisi löytää sisäinen rauha. Että näin. Jätin kuvaamisen sikseen ja siirryin Federeation Squaren laidalla olevaan museoon ja suoraan museokauppaan (ja jätin kaikki näyttelyt lopulta väliin. Museokauppa olikin aika mukava).

Jaahas, tänään sitten jännitetään jääkiekon finaalia. Täällä näytettiin Euroviisuja mutta kiekkoa ei kyllä oikein miltään kanavalta tule. Täytyy yrittää seurata suomalaisia medioita ja selvitellä tulos heti ensimmäiseksi aamulla. Pidän peukkuja pystyssä nukkuessa ja yritän löytää sinivalkoista vaatetta huomista työpäivää varten, koska kyllähän sen voiton täytyy sieltä vihdoin tulla!

Lauantain illallinen

Käytiin tänään taas South Melbournen torilla. Viikonloppuisin on tullut tavaksi käydä nauttimassa pystyosterit vakiopaikasta ja samalla hakemassa vihanneksia ja jotain tuoretta grillattavaa illaksi.

Tänään ostettiin osteripaikan tiskiltä kampasimpukoita kuorien kanssa sekä rapuja. Rapulajike oli nimeltään blue swimmer crab ja väriltään tosiaan hieman sininen. Ihmeteltiin, että miten rapu pitäisi valmistaa ja kyseltiin tiskiltä, että voisiko tämän grillailla? Oli kuulemma parempi keittää rapuja 8 minuuttia niin, että niiden kuoresta tulisi kauniin punainen ja nauttia sellaisenaan.

Ravuista tuli maukkaita vaikka olikin hieman tekemistä kovan kuoren kanssa. Nautittiin lisäksi kampasimpukat grillattuina ja munakoiso maustettiin pestolla, parmesanilla ja tomaattikastikkeella. Tulipas nautittua mukava illallinen.

kampasimpukat

siniset uimarit eli punaiset keitetyt ravut

munakoisoa

Sauvignon Blancia

Tänään oli myös oliivien sadonkorjuu. Kipollinen rusinamaisia marjoja. Nyt pitäisi vaan keksiä, että miten nämä käsitellään. Sellaisenaan en oman kokemuksen perusteella suosittele syömistä.

suoraan puusta poimitut oliivit

Töitä eli hedelmiä ja viiniä sekä kylmää keliä

Tänään on ollut kovin pirstaleinen päivä töissä. Palavereja ripoteltuna ympäri päivää ja pieniä hetkiä, jolloin voi hetken sulatella ja miettiä, että mitä seuraavaksi pitäisikään tehdä. Olen toisinaan ajatellut, että en kirjoita tähän blogiin mitään työasioita (koska haluaisin pitää tämän ihan vapaa-ajan blogina) mutta ehkä sitten kuitenkin teen poikkeuksen ja kirjoitan silloin tällöin muutaman asian. Vietän työpaikallani kuitenkin suurimman osan päivästä. Lupaan pitää kuitenkin töihin liittyvät osiot kevyinä :)

Asiat, jotka ilahduttavat suuresti töissä on tiistaisin saapuvat hedelmät. Keittiön pöydälle saapuu pussillinen hedelmiä ja niitä pitäisi sitten syödä vähintään kaksi kappaletta viikossa työnantajan suosituksen mukaisesti (joidenkin mukaan company policy ja toisten mielestä company politics).

Tällä hetkellä saadaan mandariineja, omenoita, rypäleitä ja hieman raakoja päärynöitä. Banaaneja ei ole kovinkaan usein tarjolla, koska niiden hinnat ovat nousseet tulvien takia pilviin. Persikoiden aikaan hedelmät katosivat muutamassa päivässä (käsittämättömän hyviä). Hedelmät ovat siis ehdottomasti alkuviikon kohokohta!

Torstaisin aletaan valmistautua viikonloppuun ja perjantaina ei lähdetäkään kotiin kolmelta (tai baarin kautta kotiin) vaan jäädään pyörimään toimistolle sosiaalisille olusille. After work hoidetaan siis työpaikalla. Meillä on tiimin jääkaappi, joka täytetään säännöllisesti toivotuilla juomilla ja perjantaisin iltapäivällä voi viimeiset työnsä lopetella leppoisassa tunnelmassa viinilasin ääressä. Kuulumiset vaihtuvat tehokkaasti, viikko tulee kasattua kokoon ja samalla ajatukset siirtyvät viikonlopun viettoon.

Se siis töistä!

Tänään oli toiset syntymäpäivät viikon sisällä - Körkortilla viime viikolla ja minulla tänään. Meillä oli aamusta ihan hirrrrmuisen kylmää. Jos yöllä erehtyi ujuttamaan kädet pois peiton alta, olivat ne hetkessä jäässä. Yöllä ulkolämpötila kävi viidessä asteessa ja näillä ikkunoilla, ovilla ja olemattomilla villoilla, lämpötila on todella alhainen sisällä.

Sain lahjaksi heti aamusta lämpimääkin lämpimämmän pyjaman, jolla kelpaa mennä läpi talven. Talven selviytymispaketti koostuu lämpöpeitosta, ilmastoinnista (joka on käännetty lämmitysasentoon) ja uudesta pyjamasta. Ulkoilma on edelleen mukavan syksyinen, haasteena on ainoastaan kylmä sisälämpötila. Onneksi kuukauden lopussa on tiedossa työmatka Brisbaneen ja siellä lämpöä pitäisi riittää ympäri vuoden.

Uutta asuntoa etsimässä

Kävin tänään kahdessa asuntonäytössä. Meidän vuokrasopimus loppuu kesäkuun lopussa ja vuokraemännän suunnalta ei ole varmuutta, että voidaanko asustella tässä asunnossa vielä heinäkuusta eteenpäin.

Tänään sitten raahauduin kahteen asuntonäyttöön. Näytöt ovat täällä vartin pituisia, lauantaisin ja heti klo 10 eteenpäin (olisin voinut siis mielummin vain fiilistellä lehden ja aamupalan parissa). Välittäjät hoitavat paitsi näytöt ja sopimukset, kaiken viestinnän vuokra-ajan sisällä. Jos esimerkiksi katto vuotaa ja siitä pitää ilmoittaa, niin täällä ilmoitellaan välittäjälle.

Molemmat asunnot olivat aika karmeita...ja iski jo ahdistus, että mihin tästä oikein mennään. Toisessa näytössä törmäsin sitten meidän omaan välittäjään. Niin tai en tiennyt, että hän on välittäjämme mutta kun kerroin, millä kadulla asutaan nyt, niin välittäjä tiesi tietysti tilanteemme yksityiskohtia myöten. No toivotaan, että tulevina viikonloppuina on mukavampia asuntoja tarjolla.

Port Melbournesta on tullut muutamassa kuukaudessa aika kotoisa kaupunginosa. Tänään kävin näyttöjen välissä pienessä kirjakaupassa ja vaihdoin kuulumisia pitkät pätkät kaupan pitäjän kanssa. Kotiin päin mennessä tunnistin kadulta lukkosepän ja varasin jo toistamiseen samasta paikasta hieronnan. Ratikassa näkee jo usein tuttuja kasvoja (kuntosalilta, alun kirjastokeikoilta tai muuten vaan samaan aikaan matkaavia ihmisiä). Voisiko sanoa, että tämä tuntuu jo vähän kodilta. Siinä mielessä toivoisin, että seuraavakin asunto löytyisi naapurustosta.

Tänään on ollut kauniin syksyinen ilma ja olen jo muutaman päivän ajatellut, että hämähäkkejä ei tule näkymään kuin vasta keväällä (tai Suomen syksyllä). En ole ollut niistä kovinkaan huolissani, kunnes tänään törmäsin yhteen ällöttävään kylppärissä. Ei olisi ollut kiva törmätä siihen ilman valoja keskellä yötä. Tässä siis taas yksi kokoelmaan.

Sohva tekee kodin

Meidän sohva saapui vihdoin 10 viikon odottelun jälkeen ja olen sitä mieltä, että sohva jos mikä, tekee kodin. Neljä ja puoli kuukautta ilman sohvaa antaa perspektiiviä siihen, mitkä huonekalut ovat tärkeimpiä kämpässä. Kokemuksen jälkeen oma listani on seuraava 1. sänky 2. sohva (vuodesohva olisi hätätapauksessa paras) 3. ruokapöytä ja 4. pesukone ja kaikki muu on mukavaa luksusta. Niillä pärjää oikeastaan aika pitkälle. Sohva ja uggit jalassa - voisiko toivoa mitään enempää :)

Uusi sohva - tuliaisena saadut tyynyt

Eilen vietettiin Körkortin syntymäpäiviä. Hankin kakun leipomosta ja väitin tietysti, että leivoin sen itse (isän tyttö - niin meillä kotona isä tekee ja kun lopputulos on pöydällä ei ole epäilystäkään, että onko kakun tehnyt isä vai sokerileipuri Alenius). Kakku oli makoisaa ja suklaista ja kynttilätkin kohdallaan.

synttärikakku

Viikko on muuten mennyt aika vauhdilla. Iltaisin on pimeää ja täällä pimeä on todella pimeää. Katulamppuja on yllättävän vähän ja välillä tuntuu, että pitäisi kantaa tasku- tai otsalamppua mukana ihan kauppamatkoillakin. Niin ja aamuisin on aika viileää. Vaikka on tottunut pakkaseen ja koleaan niin on silti outoa, kun asunnoissa sisällä on niin viileää. No ei kuitenkaan mitää sietämätöntä vaan hieman erilaista.

Dandenong ja 1000 porrasta

Eilen oli todella upea sää. 24 astetta lämmintä, aurinko paistoi koko päivän ja pilviäkin oli kohtuullisesti. Tuntuu hieman huvittavalta tässä lämpötilassa, että samalla puut ovat ruskassa ja kaupunki näyttää kovin syksyiseltä.

Käytiin eilen Dandenongin vuorilla (tai jotain kukkuloita ne lopulta ovat) kävelemässä luontopolulla tai paikalliseen tapaan tekemässä bush walking. Dandenongiin on noin tunnin matka Melbournesta. Noustiin ensin autolla 633 metrin korkeuteen Sky High nimiselle näköalapaikalle. Melbournen keskusta näkyi pilvenpiirtäjineen hyvin huipulta ja samoin koko kaupunki asuinalueineen. Kaupunki koostuu lopulta melko matalista rakennuksista ja ainostaan keskustassa kohoaa pilvenpiirtäjiä.

Melbournen pilvenpiirtäjät näköalapaikalta

Näköalapaikalta palattiin takaisin varsinaisille kävelypoluille pienten kylien läpi ja aloitettiin retkeily 1000 steps -nimiseltä polulta. Ei jaksettu laskea portaiden lukumäärää mutta paljon niitä oli. Välillä jyrkempää ja pieniä askelmia ja toisinaan helpompia osuuksia. Polulla sai ihailla eukalyptuspuita ja niiden tuoksua sekä valtavia saniaisia.

Osuttiin polulle samaan aikaan joidenkin kisailijoiden kanssa, jotka juoksivat portaita vauhdilla ylös. Portaissa oli kyllä ihan tekemistä ilman juoksemistakin. Takaisin palattiin Lyrebird nimistä polkua. Ei portaita mutta jaloissa tuntui ihan mukavasti reipas alamäki.

1000 steps

kuvia polulta

portaiden jälkeen