Paistetta ja sadetta

Viikko on vierähtänyt ja vieraat jälleen palanneet takaisin Suomeen. Körkortin kaverit pakkasivat maanantaina laukut ja saapuivat tänään perille Helsinkiin. Seuraavat vieraat ovat luvassa torstaina, tällä kertaa tosin ihan Australian Brisbanesta. Vanha kolleegani tulee kyläilemään tänne viikonlopuksi.

Täällä ollaan elelty neljän päivän sisällä erittäin vaihtelevissa säissä - perin melbournelaista. Ensin viikonloppuna oli niin kuuma, että ulos ei voinut mennä (varmaan +36 astetta lämmintä) ja sitten alkoi sunnuntai-iltana sataa eikä loppua ole tullut kuin vasta tänään. Voihan tässä vielä sataa yölläkin. Kasvit kiittävät sateesta uskomattomien hellepäivien jälkeen. Harmaata on kuitenkin ollut kahden päivän ajan ja niinkin pienessä ajassa se alkoi tuntua kovin tutulta. Ihan niin kuin Suomen talvipäivät - pilvistä ei pääse eroon kuin kovimmilla pakkasilla.

Perjantaina olin kaverini kihlajaisjuhlissa Elwoodissa. Nautittiin juhlatunnelmasta Elwood sailing clubilla. Kauniit merelliset näkymät ja mitä viehättävin sää viettää kihlajaisia. Vaikka tänään töihin lähtiessä vedin sukkahousut jalkaan kylmempien kelien kunniaksi, uskon että tästä sää vielä paranee. Mukaan siis kuva perjantai-illan rantatunnelmista ja toiveet paremmille säille.

Elwood sailing club

Lenkillä

Jaahas, lonkkia kolottoaa, polvia painaa ja jalkapohjat ovat rakkoja täynnä. Sen siitä saa, kun harjoittelee pidemmälle lenkille.

Käytiin eilen juoksemassa muutaman kaverini kanssa lähes 23 kilometrin lenkki. Treenailemme puolimaratonille ja personal trainerini laskutyyli oli sitten sinnepäin ja lopulta matkaa kertyi enemmän kuin tarpeeksi.

Lenkille lähtiessä ukosti ja satoi vettä kaatamalla. Lopulta ilta muuttui mitä upeammaksi ja hengittäminen oli paljon helpompaa kuin 16 km lenkillä 30 asteen helteessä. Lenkin aikana ehti jutella kaikkien kuulumiset ja tutustua vielä paremmin treenikavereihin. Parin tunnin lenkillä ehtii mukavasti käydä läpi toisten harrastukset ja ratkoa samalla kaikki mahdolliset arkiset haasteet.

Kotiin tullessa parkkeerasin uudet asicsin tossuni eteiseen. Naureskelin itsekseni, kun huomasin, että yksi vieraistamme omistaa samaa merkkiä olevat lenkkarit kokoa 49. Omat tossut näyttävät aika naurettavan pieniltä niiden rinnalla mutta kyllä niillä eteenpäin pääsee - sisulla ja purppuran voimalla!

Asicsin lenkkareita

Konsertissa

Lämmin päivä, yli kolmekymmentä astetta. Kummallisia lämpötilan vaihteluita. Viikon sisällä ollaan käyty 21 asteessa ja nyt sitten reilussa kolmessakymmenessä. Tänään töistä lähtiessä oli kuitenkin ihana olo. Ei paleltanut, ei ollut liian kuuma eikä tarvinnut huolehtia että mukana pitäisi olla illaksi lisää vaatetta.

Saatiin vieraita maanantaina Suomesta ja tänään suunnattiin Botanic Gardeniin klassisen musiikin konserttiin. Suuressa ulkoteatterissa soitti Melbourne Symphony Orchestra. Konsertteja on neljä ja tänään oltiin venäläisten säveltäjien tunnelmissa ja kuunneltiin Rachmaninovia sekä Tchaikovskya.

Paikalle oli tullut paljon porukkaa pikinik-varusteineen. Tuoleja, peittoja, eväitä (kadehdittavan hyviä...), viinejä ja kuohuvia ja tavalliseen tapaan kovin rennolla otteella. Lauantaina olisi luvassa Sibeliusta, täytyy pohtia josko konserttiin lähtee vielä toiste vai suuntaisiko sitten moonlight cinemaan, joka löytyy myös puutarhasta kesäisinä iltoina. Erityisesti Gold Grass -kokemus voisi olla hauska.

Botanic Garden - Sidney Myer Music Bowl -konsertti

Ravintolareissu ja kokkailua kotona

Perjantai tuli eilen kuin tilauksesta. Rentoilua on kaivattua viikon jälkeen ja pääsin nautiskelemaan ystäväni kanssa Richmondissa sijaitsevan ravintolan antimista. Olemme suunnitelleet, että käymme tutustumassa kerran kuukaudessa tai kuudessa viikossa johonkin uuteen mukavaan ravintolaan Melbournessa ja tämä oli sarjassa ensimmäinen - Donnan valitsema.

Jostain syystä olin jossain puhelinkeskustelussa kuullut, että ravintolan nimi on Turtle ja kerroin pitkin viikkoa kaikille työkavereilleni, että olen menossa Richmondiin perjantaina nautiskelemaan illallisesta Turtle -nimisessä ravintolassa. Kukaan ei näyttänyt tuntevan aasialaista fuusio-ravintolaa, mikä ei sinänsä ihmetyttänyt, kun ravintoloita löytyy uskomattoman paljon Melbournesta. 

No eilen sitten kohteeseen matkalla minulle selvisi, että paikan nimi olikin Pearl. En edelleenkään ymmärrä, millä korvalla olin saanut Pearlista Turtlen. Kilpikonna ja helmi, no meri yhdistää. Pearl oli mukava kokemus. Ystävällistä palvelua ja erinomaista ruokaa. Paras tähän mennessä - seuraavaksi on minun vuoro valita kohde.

Tänään oli perinteistä perinteisempi lauantai. Körkort meinasi möyhästyä lauantain purjehdukselta ja kaahailtiin Brightonia kohti yhdeksän jälkeen. Vene odotti ja kilpailuunkin ehtivät. Sateisesta kelistä huolimatta kotiin tuli kuitenkin auringossa hieman rusketusrajoja saanut mies.

Minulla oli ohjelmassa aamun urheilut ja matka South Melbourne Marketille. Jostain syystä torikäynneistä on tullut melko samanlaisia ja tuntuu mukavalta tehdä asioita tutun kaavan mukaan: kasvikset kulmakojusta, osterit/Dim Simit/Sushit lounaaksi, kala- tai lihatiskiltä viikonlopun grillattavat ja lopulta kahvi matkaan food courtilta.

Ihastuin tänään kalatiskillä mustekalan lonkeroihin ja nappasin niitä muutaman matkaani. Väsäilin marinadit, lisäkkeet ja salaatin sekä vihannekset grillailtavaksi. Aurinko paistoi lähes koko päivän, aamun sadekuuroja lukuunottamatta. Tällaisiin päiviin voisi tottua. Leppoisaa ja rentouttavaa.

Pearl alias Turtle

Grillissä käynyt mustekala

Salaattia ja viikunoita

Kahvilakeskusteluja

Olen joskus aiemmin kirjoitellut työpaikkani alakerran kahvilasta, jossa asiakkaat tunnetaan nimeltä ja kahvitilaukset muistetaan ulkoa. Olen käynyt kahvilassa myös monenlaisia muita keskusteluita ja vaihtanut kuulumisia useampaan otteeseen. Kahvilassa on kaksi sanotaan vaikka Jonia, yksi Mick (nimet muutettu;)) ja yksi ruotsalainen tyttö. Tässä muutamia otteita paikallisesta small talkista.

Kahvilan Jon: Hei Anne, kuinka voit? Oliko niin, että olet Suomesta?
Minä: Hei Jon, oikein hyvin, entäs itse? Joo, kyllä olen Suomesta.
J: Hyvinhän minä. Kerrohan, oletko sinä naimisissa?
A: (ajattelen, että suoraan sitten asiaan), kyllä, olen naimisissa.
J: Hienoa, hienoa. Onko miehesikin suomalainen?
A: Onhan hän.
J: Hienoa, hienoa. Onko teillä lapsia?
A: (vielä suorempaa) Ei Jon, ei meillä ole lapsia.
J: Anne, lapsia täytyy olla.
A: Niinhän se on. Entä sinulla?
J: On toki ja lapsenlapsiakin vielä. Kuinka kauan olette täällä?
A: No meillä on viisumit vielä muutaman vuoden.
J: Hankkikaa nyt ihmeessä pysyvät oleskeluvat ja jäätte tänne! Eikö niin?
A: Tietysti Jon, onhan siinä ajatusta.

Kahvilan Mick: Hei Anne, kuinka voit? Oliko niin, että olet Suomesta?
Minä: Hei Mick, oikein hyvin, entä itse? Joo, kyllä olen Suomesta.
M: Minulla on kaksi suomenpystykorvaa.
A: Oi, kuinka mukavaa!
M: Odotas hetki, niin kaivan niiden kuvat täältä puhelimestani.
Näyttää kuvia karvakuonoista ja ihastelen niitä. Nimiä en muista mutta kuvia on paljon.
M: Kun joskus lopetan nämä kahvilahommat aion perustaa kennelin. Pelkästään suomenpystykorvia.
A: Sehän kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.

Olen kahvilan jonossa ja annan keep-cupini kassalle. Toinen Jon on valmistamassa kahveja ja kommentoi samalla:
J: Annelle tulee Skinny Flat White
Kassa: Sokeria?
J: No suger, she is too sweet already!
A: Niinpä niin Jon.
J: Anne, oliko sinulla lapsia?
A: Ei Jon, ei meillä ole lapsia. Entä sinulla?
J: Minulla on neljä. Odotas hetki, kun saan nämä kahvit laitettua, niin näytän sinulle kuvat.
Kahvit valmistuvat ja katselen iPhonesta perheen kuvia reissuilta.
A: Kovin suloisia lapsia sinulla.
J: Ne näyttävät suloisilta mutta pitävät vamoni ja minut täydessä työssä. Univelkaa kasvaa edelleen!

Hauskoja, kiireettömiä ja lopulta aika aitoja keskusteluja. On ollut ihana nähdä myös kuvia, joita on selailtu kännyköiden ruuduilta. Small talk -keskusteluista tulee vaan aidompia tai ehkä niitä ei voi enää kutsua niitänäitä-jutteluiksi.

Ruotsalaisen tytön kanssa olen keskustellut ruotsiksi porkkanakakusta ja Jens Lapiduksen kirjoista. Vein Airlie Beachilta ostamani Lapiduksen kirjat hänelle ja pohjoismaalaisuus näyttää yhdistävän mukavasti. Hän esitteli minulle myös heti kahvilan uuden suomalaisvahvistuksen. Onpa kiva vaihtaa kahvilassamme kuulumisia nyt myös suomeksi.

Hetki jos toinenkin

Nyt täytyy sanoa, että on mennyt kyllä hetki jos toinenkin edellisestä blogikirjoituksestani. Kun on paljon puuhaa, niin aika rientää siivillä ja välillä jää dokumentoimatta viikkojen tapahtumat.

Listataanpa niitä nyt sitten tähän:

Olen käynyt hammaslääkärissä jo kaksi kertaa ja viilannut sairasvakuutuskorttiani maksun vastineeksi myös ensimmäistä kertaa. Teinivuosien hammaslääkärikokemukset ovat olleet ihan karmeat ja vihaan edelleen desinfiointiaineen hajua heti vastaantuloaulassa. Tämä kokemus oli kovin erilainen ja oikeastaan kovin miellyttävä. Olipa hauskaa tutustua myös röntgen-laitteeseen, jossa suljettiin silmät ja keskityttiin klassisen musiikin kuunteluun koneen pyöriessä pään ympärillä. Kokemusta kerrakseen!

Sitten, tapasin yhden toisen suomalaisen blogistin, joka kirjoittaa myös kokemuksistaan Australiasta ja asuu ihan meidän kulmilla. Niin, tutustuttiin tietysti blogien kautta. Oli hauska vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia täällä oleskelusta.

Tehtiin retki viikonloppuna Werribeessä sijaitsevaan ruusutarhaan (edellisen blogistin vihjeestä). Nautiskeltiin lämpimästä päivästä tosin hieman jo parhaat kukintakautensa päättäneiden ruusujen parissa. Kaunis puisto, johon kannattaa palata vielä toistekin.

Ehdittiin grillailla viikonloppuna sekä snapperia että ribsejä. Snapperi oli mitä loistavin lemon thyme mausteenaan vaikka grillattiinkin kaatosateessa ja ribsit sitten paloivat karrelle. No ensimmäistä kertaa unohdettiin grillailtavat Weberin kätköihin. Saatiin samaisen viikonlopun aikana tutustua onneksi myös uusiin makuihin eli torilta löydettyyn achacha-hedelmään. Lopputulos siis plussalla viikonlopun ruokaseikkailujen jälkeen.

Niin ja lopulta sanottiin hyvästit appivanhemmille, jotka lähtivät takaisin Suomeen maanantaina ja saapuivat perille tänä aamuna (Singaporen kautta yöpyen). Skype-puhelun välityksellä saatiin terveiset perille saapuneista matkustajista. Viikot kuluivat ihan hurjan nopeaa vauhtia ja ikävähän siinä tuli, kun ensimmäistä iltaa istuttiin kaksistaan kotona.

Nyt odotetaan sitten seuraavia vieraita saapuvaksi ensi viikolla. Tykkään kesästä täällä, koska se tietää aina vierailijoita Suomesta.

Werribee Rose Gardens

Werribee Rose Gardens

Achacha