sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Viikonlopun iloja

Täällä on ollut mielestäni syksy jo jonkin aikaa mutta ihmettelen edelleen kuinka onnekkaita ollaan sään suhteen. Syksypäiväthän ovat ihan mukavia kun lehdistä tulee keltaisia, punertavia ja oransseja, säästä hieman kirpeämpää...tai siis eihän täällä ole ollut kuin ihan muutama kirpeä päivä vasta ja joitain syyssateita. Mennään siis edelleen syksyisissä väreissä kesän lämpöasteilla.

Eilen fiilisteltiin 27 asteen lämmössä ja kesältähän se tuntuu vaikka illat ovatkin jo aika pimeitä. Kävin rannalla tekemässä perusurheilut aamusta ja palailin kahdentoista jälkeen kotiin. Körkort käy lauantaisin purjehtimassa ja löysin viikonlopun mukavimman yllätyksen keittiön pöydältä. Aamupalaa kauniilla koristeilla.

Illalla lähdettiin suomalaisseurueessa tutustumaan Melbourne Comedy Festivalin tarjontaan. Kävin torstaina jo yhdessä esityksessä, jossa eturivissä istuneena jouduin lavalle karmean rakkauslaulun kohteeksi ja kaverini omalla kuvallaan varustettujen t-paitojen jakajaksi esityksen jälkeen. Eilen noujauduttiin sitten turvallisesti takariviin ja vältettiin brittikoomikon katsekontaktia esityksestä kuitenkin nauttien. Hauskat showt molemmat ja ehdottomasti myös ensi vuonna kalenterissa.

Tänään ollaan sitten ihmetelty syksyn muutamia kuurosateita ja luvattuja ukkosmyrskyjä, joita ei vielä ole tänne saapunut. Kattoterassin yrtit ja kasvit kukoistavat aika hyvissä voimissa edelleen. Kohta voidaan kerätä sitruunapuun ihan oikea sato eli reilun golf-pallon kokoinen sitruuna. Ennen suurta sadonkorjuun juhlaa ttaidetaan tyytyä Colesin tarjontaan eli luumun kokoisiin viinirypäleisiin - niillä kohti alkavaa viikkoa.


Lauantain aamupala

Sitruunapuun satoa

Superrypäleitä

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Puolimaratonilla

Loman jälkeen on palattu ihan perusarkeen ja kiireiseen viikkoon. Onneksi ehdin käydä urheilemassa muutaman kerran viikolla sillä tänään oli luvassa viikonlopun odotetuin hetki eli juoksu Geelongin puolimaratonilla.

Ollaan harjoiteltu muutaman kaverini kanssa puolimaraton mielessä jo jonkin aikaa ja tänään viidestä henkilöstä meitä jaksoi itse koitokselle kolme (personal trainerini mukaan lukien). Lähdettiin jo eilen Geelongiin ja jäätiin kaupunkiin yöksi vaikka Melbournesta onkin vain tunnin ajomatka paikalle. Puolet itse juoksukisaan osallistumisesta oli tietysti matkafiilistelyä hauskassa seurassa.

Tänään sitten starttailtiin yhdeksältä joenrannalta muiden aktiivien kanssa ja juostiin juoksumme aika lämpimässä mutta syksyisessä tunnelmassa. Oli jotenkin epätodellista nauttia (ja hieman myös tuskailla) 27-28 asteen lämmöstä ja samalla ihailla joenvarrella ruskaan värittyneitä puita. Kameraa ei tullut lenkille matkaan joten kauniit maisemat jäi nyt taltioimatta.

Täytyy sanoa, että hauskimmat ja kovin australialaiset tunnelmat syttyi jo lähdössä kun tapahtuman organisoijat ryhtyivät grillailemaan makkaroita. Jokaiselle juoksijalle oli luvassa ilmaiset makkarat (!!!) paahtoleivällä heti maaliin päästyä. Grillin tuoksu leijaili lähtiessä ja tullessa. Yhtään isompaa tapahtumaa en ole täällä kyllä nähnyt ilman paahtoleipä hodareita.

Ihan jokainen meistä ei pystynyt grillauksia nautiskelemaan heti lenkin jälkeen mutta jatkettiin aamupalalle Geelongin keskustaan juoksun jälkeen. Paikallisista aamupaloista olen oman suosikkini jo löytänyt eli Eggs Benedictsillä lohiversiona. Aamupalan äärellä pohdittiin seuraavaa juoksukisaa...josko sitä uskaltaisi jo sitä maratonia ajatella. Siis ihan kokonaista. Jää vielä yön jos toisenkin yli sulateltavaksi.


Ilmainen makkara puolimaratonin juoksijalle

Eggs Benedicts - aamiaista lohiversiona





sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Milduran kautta Melbourneen

Saavuttiin eilen Barossasta Milduran pikkukaupunkiin. Alue on tunnettu Victoriassa erityisesti sitrusten, kuivattujen hedelmien ja pähköinöiden tuottajana. Lisäksi alueelta löytyy paljon viinitiloja ja Murray Riverin suolaa. Meitä kohteessa kiinnostivat paikallisten tuotteiden lisäksi myös panimo, jonka olusia Körkort testasi sekä Stefano -niminen ravintola, jota oli kehuttu useassa oppaassa (kahden kokonaisen hatun paikka ja hatuista joku toinen kerta lisää). Menu vaihtuu päivittäin Chefin inspiraation mukaisesti ja eilen saatiin nautiskella mm. kesäkurpitsan kukkaa, sieniravioleja ja pääsiäisen tapaan lammasta.

Piipahdettiin Mildurassa myös Working Man’s klubilla...Siis sellaisessa peliautomaattien taivaassa (tästä voi olla monta mieltä). Paikka on tullut kuuluisaksi maailman pisimmästä baaritiskistä, joka myöhemmin purettiin peliautomaattien tieltä. Nyt tilalla oli siis ainoastaan värikkäitä hedelmäpelejä ja seinällä kuva vanhasta tiskistä. Tuntuu että Australiassa kaikkein pienimmästäkin kylästä löytyy aina peliautomaattien valtaama baari. No testattiin tätä luolaa ja saatiin matkaan hieman illalliskassaa.

Aamulla oli poimittava matkaan Stefanon kahvilasta myös chefin oliiviöljy (hepun nimellä brändätty ja ekstraahan siitä sai maksaa mutta...maistuu varmasti paremmalle kuin mikään muu extra virgine).

Tänään on sitten ajettu pitkä matka takaisin Melbourneen. Poikettiin ainoastaan Lindemansin viinitilalla ja Bendigossa lounaalla mutta muuten on istuttu tiukasti autossa nokka kohti Melbournea. Yhteensä reissun aikana kilometrejä kertyi mittariin 2883. Useampaa tietä on siis ajettu ja maisemia ihailtu.

Ajomatkalla huomasi että syksy on hyvässä vauhdissa niin South Australiassa kuin Victoriassakin. Matkalla näkyi useita puita keltaisissa lehdissä ja eilen Jacobs Creekillä nähtiin upeita oliivi- ja viikunapuita täydessä hedelmässä. Reissun päätteeksi laitankin Milduran kuvien lisäksi mukaan muutamia syksyisiä otoksia.












perjantai 6. huhtikuuta 2012

Viinitiloilla

Saarelta mantereelle päästyämme ollaan kierretty sekä McLaren Valen että Barossa Valleyn viinitiloilla. Maisemat ovat olleet upeita, lämpöä on riittänyt (eilen jopa kolmekymmentä) ja majoitukset ovat olleet uskomattoman kauniita.

Eilen kierrettiin päivä McLaren Valessa Hardysin, Wirra Wirran ja D'Arenbergin tiloilla. Onnistuttiin valitsemaan aika isoja tuottajia mutta alueelta löytyy myös pienempiä ja ehkä idyllisempiä tiloja. Mukaan tarttui kuitenkin useampi matkamuisto.

Iltapäivällä suunnattiin Lyndochin suuntaan maatilamajoitukseen Abbotsfordiin. Tähän mennessä Bed and Breakfast majoitukset ovat olleet todella upeita. Abbotsfordin pariskunta kokkaili aamulla sellaiset aamupalat että ennen iltaa ei tullutkaan nälkä.

Tänään ollaan vierailtu puolestaan Barossan tiloja. Aloitettiin Penfoldsilta, jossa sähkökatkos katkaisi meidän maistelut heti alkuunsa. Siirryttiin Saltramin tilalle, Smallfrysin ovella ja lopulta Hentley Farmille.

Vierailujen kohokohtana oli ehdottomasti Smallfry. Cellar Door oli pienen etsinnän takana mutta Lopulta löydettiin paikka pienestä Angastonin kylästä vanhan pankin rakennuksesta. Paikan omistaja ja viinintekijä Wayne tarjoili viinejään kotoisasti pienessä huoneessa pöydän äärestä. Oltiin leppoisasti olohuoneessa viinejä maistelemassa ja viinit oli säilötty kätevästi vanhaan pankkiholviin. Waynella oli myös aikaa kertoa hieman Barossa tapahtumista viimeisen 20-30 vuoden ajalta. Kiinnostava ja leppoisa kohde, josta ostettiin matkaan myös useampi valkkari ja punkku.

Tänään majoituttiin Jacobs Creekin hoteisiin. Naapurissa on Jacobs Creekin viinitila mutta majoitus on viinitilasta riippumaton vaikkakin samanniminen. Vanhoja ja idyllisiä rakennuksia pienine huoneineen.

Matka jatkuu vielä huomenna maalaismarkkinoiden kautta kohti Milduraa. Jännityksellä odotellaan paikallisten tuottajien markkinoita. Paikalta saattaa löytyä myös suomalaisia tuotteita.


Abbotsford

Smallfrys ja tasting olohuoneessa

Jacobs Creek - terassi

Jacobs Creek - piha





tiistai 3. huhtikuuta 2012

Majakalta Snake Lagoonille

Eilen illalla tuli lomauni eli illallisen jälkeen nukahdin klo 20.20 todella syvään uneen ja heräsin aamulla kymmentä vaille kahdeksan. Melkein 12 tuntia unta putkeen. Loma tekee tehtävänsä eli varaa akkuja.

Tänään suunnattiin saaren luoteisosaan Cape Bordaan tutkimaan saaren yhtä majakoista. Paikalle pääsee ainoastaan päällystämättömiä punaisia hiekkateitä, joilla kengurut loikkivat mennen ja tullen. Itse majakka on aika matala mutta saaren korkein sillä se on pystytetty korkealle paikalle.

Osallistuttiin päivän turistiopastukselle kuuntelemaan majakan historiasta ja se kyllä kannatti. Heppu, joka veti kierrosta taisi olla ihan omimmassa ammatissaan ja vetänyt ainakin puheen nopeudesta päätellen muutaman sata opastusta. Kerran päivässä kierroksella laukaistaan myös tykillä äänimerkki ja onnistuttiin osumaan juuri klo 12.30 kierrokselle ja klo 13 tykinlaukaukselle.

Tykin vierestä löytyi myös Kristinestadista vuonna 1860 lähteneille purjehtijoille omistettu muistomerkki. Purjehtijat olivat haaksirikkoutuneet saaren edustalla matkallaan Adelaideen ja trekkailleet 2,5 päivää saaren maastossa päästen lopulta majakalle turvaan. Museosta löytyi myös Suomesta lähetetty pienoismalli kyseisestä laivasta.

Jatkettiin matkaa vielä majakan hautausmaalle, jota ympäröivät eukalyptuspuut sekä vanhalle tavaranlastausreitille. Reitti oli kilometreissä aika lyhyt mutta jyrkkyydessään ihan merkittävä. Täältä oli lastattu majakalle neljä kertaa vuodessa tarvikkeita. Myöhemmin mäkeen oli rakennettu kiskot, joita pitkin tavaroita sai siirrettyä vikkelämmin.

Viimeinen kohde päivälle oli Snake Lagoon ja 4 kilometrin pikkupatikointi. Suunnattiin iltapäivällä pusikkoisia teitä ja kivisiä polkuja kohti kallioiden keskellä avautuvaa rantaa. Paikalla oli kyltti, jossa pyydettiin varomaan poikkeuksellisia aaltoja. Ranta oli märkä mutta aallot eivät tuntuneet ylettyvän kuitenkaan kovinkaan pitkälle. Eihän siihen tarvita toisaalta kuin yksi freak aalto ja jotain rannalle onnistuttiin siis jättämään jälkeemme. Körkortin kengät ajautuivat yhden poikkeuksellisen aallon matkassa ulapalle (ne olivat kyllä korkealla kivellä mutta aaltoon nähden liian matalalla). Takaisin palattiin sitten paljain varpain yksi sukka takataskussa - onneksi suurin osa kävelyreissuista tulikin jo tehtyä.

Cape Bordan majakka

Näkymät majakan lähettyviltä

Suomalaisten purjehtijoiden muistomerkki 

Fides pienoismalli Cape Bordan museossa

Eukalyptuspuiden ympäröimä hautausmaa

Tavarareittejä

Snake lagoonin kävelyreitti ja varoitukset rannalle mennessä

Kiviä ja kallioita rannalta

Kovin rauhallinen ranta ja kengät vielä tallessa

Kivinen on kengättömän tie takaisin

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kangaroo Island - Merileijonista Little Saharaan

Joinain päivinä täytyy tehdä pelkkiä kuvapäivityksiä. Tänään on juuri sellainen päivä. Siispä päivän ihastelut kuvina.

Merileijona - aamuisella rannalla

Portaiden alle piiloon ja hiekalle lepoon

Sulassa sovussa

Melaleuca-puita ja tea treen tuoksua

Suomaisemia ja kelottuneita puita

Little Sahara

Körkort suuntaa laudan kanssa kohti huippua - Sandboarding

Kangaroo Island ja Wallabit syötetty

Victor Harbourista Cape Jervikseen ajoi alle tunnin ja ehdittiin lautalle kohti Kangaroo Islandia ihan hyvissä ajoin. Ajomatkan varrella oli kauniitakin kauniimpia maisemia kotoisista havumetsistä pieniin kukkuloihin ja vehreisiin laaksoihin. Lampaita, lehmiä ja ihan minikokoisia poneja näkyi myös useilla pelloilla.

Kangaroo Island ei olekaan ihan niin pieni saari kuin alkuunsa ajateltiin. Ensimmäiseen majapaikkaan ajeltiin parisen tuntia mutta matka todellakin kannatti. Vastassa - keskellä ei mitään - oli rauhallinen hotelli aivan luonnonpuiston kupeessa.

Ajettiin ensimmäiseksi puiston turisti-infoon ja hankittiin pääsylippu, jolla voi kierellä kaikki saaren luonnonpuistot. Meillä on joululahjana saatu kalenteri keittiön seinällä ja sen maaliskuun kuvana on yksi otos tältä saarelta, jota on ehtinyt tuijotella jo jokusen hetken. Suunnattiin lähimmille nähtävyyksille ja Remarkable Rocks oli meille jo siis seinältä tuttu mutta luonnossa paljon ihmeellisempi. Valtavat graniittikivilohkareet seiskoskelivat yksiksensä sileän kallion päällä ja peittyivät tutusta punaisesta väristä. Aikojen saatossa lohkareet ovat saaneet kovin plastisen muotonsa ja koloja ja kaarteita löytyi suunnasta jos toisesta.

Parhaat nähtävyydet olivat päivän osalta kuitenkin vielä edessä. Ihasteltiin Admiral Archilla ensin upeita merimaisemia, ristiaallokkoja ja kulmikkaita kiviä. Yhdeltä näköalapaikalta löytyi kuitenkin kohteen vetonaulat eli hylkeet. Ensin niitä ei meinannut kivien seasta huomata mutta kun ensimmäisen oivalsi, huomasi koko rannan täyttyvän kallioilla lojuvista yksilöistä. Osa leikki pienissä kallioon muodostuneissa vesialtaissa ja toiset vaan lötköttelivät rannalla rauhassa.

Hotellille palattuamme istahdettiin terassille katselemaan pihan eläimiä eli Wallabeita (vähän kenguruita pienempiä loikkijoita). Eläimistä on tullut kovin tuttavallisia hotellin asukkaiden kanssa, sillä tänne tullessa jokainen saa pussillisen kuivamuonaa, jota niille saa syöttää. Nätisti ne söivät mutta osasivat olla silti äänille ja liikkeille kovin herkkiä. Bongauslistaa en ole tälle matkalle ehtinyt koota mutta hyvältä tulos näyttää jo toisen päivän jälkeen.

Olisiko teillä ruokaa? Wallabit tulevat terassille.

Remarkable Rocks

OIkei tarkkaan kuin tuijottaa löytyy lokin vierestä pari hyljettä

Kangaroo Islandin kävelyreitit
Kangaroo Islandin kansallispuistojen maksut