talvi on tullut

Nyt on kai myönnettävä, että mennään ihan virallisissa talvikuukausissa. Syksy on jokseenkin ohi ja puut alkavat olla lehdettömiä. Suomalaisittain tuntuu kuitenkin vielä ihan syksyltä plussan puolella kun mennään - läpi talven.

Jotain kummallista muutosta on kuitenkin tapahtunut verrattuna viime vuoden talveen. Tuntuu nimittäin siltä, että kroppa on tottunut jo paikallisiin vuodenaikoihin ja vaikka päivät ovat kovin aurinkoisia, on aamuisin herääminen yhtä vaikeaa kuin Suomen talvella. Niin sitä vaan mukautuu ilmastoon ja kylmyyskin tuntuu purevalta.

Täällä on siis tullut ilmaston suhteen aika pehmeäksi. Huomaan löytäväni välillä itseni keskusteluista, joissa päivitellään (minä mukana) kylmiä aamuja ja valitaan ulkona lenkkeilyn sijaan sisätilan punttisali. Tänään täällä oli aamulla noin 7 astetta lämmintä ja oikein harmitti, kun en löytänyt kiireessä sormikkaitani - kaikki on suhteellista.

Kylmyydestä ja pienestä väsymyksestä huolimatta tykkään kuitenkin paikallisesta talvesta. Kirpeät mutta aurinkoiset aamut ovat mitä mukavimpia. Lisäksi tieto siitä, että parin kuukauden päästä käännytään jo kevääseen tuntuu aika miellyttävältä. Otin muutaman kuvan aamulla matkalta töihin. Kirpakkaa ja kosteaa - kovin talvista.

Chestnuts eli kastanjoita torilta

Väliaikaisesti kadoksissa ollut kameran laturi löytyi tänään vaatekaapin siivoamisen sivutuotteena. Kasasin vaatteita kierrätystä varten ja sinnehän se oli hyllyltä tipahtanut - vaatepinojen väliin. Tänään kelpasi napata kuvia entiseen malliin.

Kävin torilla pariin otteeseen. Ensin yksin nautiskelemassa aamun ruuhkattomuudesta. Ostamassa kukkia maljakkoon, kanan grilliin ja kahvittelemassa hyvän flat whiten aurinkoisessa syyssäässä. Sitten Körkort saapui pyörälenkiltänsä ja nappasin hänet matkaan toiselle torikierrokselle. Kahdentoista jälkeen tori alkaa olla vilkkaimmillaan ja saatiin uhrattua auton parkkeeraamiseen tovi jos toinenkin.

Torille päästyämme käytiin nautiskelemassa toiset flat whitet ja hankkimassa vihdoin espressokupit, joista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Hankin myös pari pienempää maljakkoa sillä ainoa kukkavaasimme on valtavan kokoinen ja pienemmät kimput uppoavat kokonaan sen syvyyksiin.

Torilta löytyy aika erikoisia kukkia ja niitä on mukava hankkia maljakkoon ihmeteltäväksi. Tällä kertaa tosin tyydyin melko tavallisen näköisiin vaaleanpunaisiin kukkiin kun edellisellä kerralla tuli hankittua chilejä. Katsotaan kuinka pian nuput aukeavat ja miten ne kestävät. Seuraavalla kerralla sitten jotain eksoottisempaa.

Tutkailtiin tänään taas tuoitteita, joita ei olla aiemmin kokeiltu ja ostettiin mukaamme Victorian alueen kastanjoita. Meillä ei ole takkaa, jonka tulessa niitä kai perinteisesti paahdetaan mutta ajateltiin että eiköhän ne voi myös australialaisittain laittaa grilliin. Tehtiin viillot kuoreen ja hyviähän niistä tuli. Jotain samaa kuin perunan koostumuksessa pienellä makeudella taitettuna.

Sunnuntai alkaa olla taas illassa ja viikonloppu takana. Ensi viikolla on ohjelmassa urheilua tiistaista lauantaihin ja sitten alkaakin talvikausi eli taidan keskittyä pitkiin juoksulenkkeihin. Seuraavalle puolimaratonille olisi tarkoitus lähteä heinäkuussa, joten pitkiä lenkkejä olisi hyvä juosta keskitalvellakin muutama. Toivottavasti säät pysyvät mukavina ja viikonloput erityisesti aurinkoisina.

Chestnuts - kastanjoita

Kukkia ja nimet hukassa

Punaiset espressokupit!

Väliaikaisesti kadoksissa ja pari sanaa curlingista

Tämän blogistin jutut ovat olleet hieman vähissä viime viikkojen aikana. Olen nimittäin kadottanut väliaikaisesti kameran laturin ja kun kuvat ovat aika iso osa blogikirjoituksiani ilman niitä on tullut postattua selvästi vähemmän.

Väliaikaisesti kadoksissa on omalla kohdallani tavara, jonka tietää että ei ole kadottanut ihan oikeasti vaan ennemminkin laittanut johonkin tosi hyvään talteen (jota ei vaan muista). Odottelen siis että laturi kävelee vastaan ja pääsen ottamaan kohta jo talvisia kuvia.

Täällä on ollut työntäyteinen viikko takana, joka päättyi eilen useamman tiimin kanssa keskustan jäähalliin. Kävimme pelaamassa curlingia ja kokeilin pitkästä aikaa myös luistelua. Koulun liikuntatuntien jälkeen en ole kovinkaan montaa kertaa laittanut luistimia jalkaani ja tuntui aika haparalta meno vaikka jää olikin mukavan tasaista.

Curling oli hauskaa ja mukavinta oli tietysti että tiimistämme yksi ryhmä vei koko voiton. Hävisimme jouluna joulukuusen koristelukisan markkinoinnille, joten eilinen oli upea paluu voittajien joukkoon.

Viikonlopuksi ei ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Taidetaan käydä torilla huomenna ja sitten voisikin vaan olla ja rentoilla. Viikonloput ilman suunnitelmia ovat aika mukavia.

Syksyisiä kuvia

Olen kirjoittanut mainintoja syksystä useampaan blogikirjoitukseeni ja huomannut että syksy tuntuu täällä aika mukavalta. Suomessa se ei ole ollut suosituimpia vuodenaikojani mutta jotenkin täällä jo toista syksyä kokiessani, tuntuu siltä että tykkään tästä vuodenajasta erityisen paljon. Sateita riittää mutta silti saa nauttia useasta kauniista, kirpakasta ja aurinkoisesta päivästä. Ei ole liian kuuma ja ulkona tarkenee paksulla villatakilla ja sopivilla saappailla.

Huomaan myös ottavani edelleen äärimäisen paljon kuvia kasveista, kukista ja erityisen kiinnostunut olen ollut viime aikoina australian natiiveista kasveista (ja suomenkielinen vastine olisi...kasvit, joita löytyy lähinnä täältä). Tämä taitaa olla osa kaksi tai kolme sarajassa Ote isoäidin albumista.

Punaiseen kääntyviä lehtiä

Rankkasadetta takapihalla

Ihan kuin syksyn ja kevään kohtaaminen

Eukalyptus, eukalyptus - yksi niistä sadoista

Pullonharjapuu? Sanavarastostani ei löydy käännöstä tälle upealle puulle.

Aurinko ja voiteet - kovin australialaista

Nyt kun on syksy voi hyvällä mielellä keskittyä muistelemaan kesän lämpöä ja aurinkoisia päiviä. Ei ole liian kuuma ja UV-säteetkin ovat asettuneet kohtuulliselle tasolle. UV-säteiden vahtailusta on tullut osa kesäpäivien toimintaa ja ajattelin jakaa muutaman ajatuksen aiheesta.

Australiassa paistaa aurinko aika monena päivänä läpi vuoden ja pilvisinäkin päivinä UV-säteet tunkeutuvat pilvien läpi ja aiheuttavat palovammoja erityisesti vaaleammalle iholle. Täällä oppii aika nopeasti suojautumisen keinot.

Australian Government Bureau of Metorology julkaisee UV-indeksiennusteet, josta voi seurailla päivittäisiä tasoja. Erikoisinta ja vaarallisinta on täällä mielestäni pilviset päivät. Säteet tuntuvat petollisimmilta päivinä, jolloin luulee saavansa suojaa pilvien ansiosta mutta iho palaakin huomaamatta.

Suojautua siis täytyy ja välineet ovat melko perinteiset: voidetta, hattuja, pitkähihaisia ja tietysti kasa kivoja aurinkolaseja. Omaan kokoelmaani kerääntynyt useampi aurinkolasipari, joita tulee käytettyä niin ahkerasti että naarmuilla ovat jo muutamat linssit ja pareja löytyy laukun pohjalta, kaapeista ja työpöydältä. Laseista on tullut käyttötavaraa, joita ilman ei tule lähdettyä edes talvella mihinkään.

Aurinkohattuja ja lippiksiä on myös ilmestynyt kaappeihin useampi. Urheillessa en ole vieläkään oppinut käyttämään lippistä säännöllisesti mutta parannusta on kuitenkin tapahtunut tilanteeseen, jolloin en omistanut ainoatakaan kappaletta. Aurinkohattuja on tullut hankittua myös useampi ja niitä jo osaan kantaa mukanani laukussa. Hatun puuttuessa on parempi vetää mikä tahansa rätti päälakea ja niskaa suojaamaan sillä säteet polttavat hetkessä nahan punaiseksi.

Aurinkorasvoista täytyy kirjoittaa ihan oma kappaleensa. Täällähän ei myydä mitään aurinkorasvaa yli 30 suojakertoimella. Se ei tietenkään tarkoita sitä että suojakertoimet olisivat eurooppalaisia heikompia vaan 30 taitaa olla maksimi, jota saa markkinoida. Ei tule ainakaan oletettua että joku rasva suojaisi enemmän kuin toinen.

Kovin australialaista on mielestäni aurinkorasvapumput joita löytyy kaikista ulkoilmatilaisuuksista, työpaikkani keittiöstä, meidän eteisestä, auton takakontista ja baarin vessasta. Joka paikassa kehoitetaan lisäämään rasvaa ja suhtautumaan aurinkoon tietyllä kunnioituksella. Parhaan sosialisoidun aurinkorasvapisteen löysin erään ravintolan vessasta. Oli pakko napata siitä kuva - se oli vaan niin australialainen.