Kaalisipsejä

Mehustimen innoittamana olen surffaillut kaikenlaisia kivoja mehuohjeita ja päätynyt useaan blogiin lukemaan ohjeita mehujen lisäksi kaalisipseistä. Nämä tuntuvat olevan nyt jotenkin todella kuumaa ja kokeilun arvoista hommaa, joten viritin kiertoilmauunimme 150 asteeseen ja ajattelin testata terveelliseksi todettuja lastuja.

Löysin South Melbournen marketilta juuri sopivaa kaalia eli lehtikaalia (kale). Siis sellaista kurttulehtistä, vihreää kaalia. Pesin lehdet salaattilingossa ja kuivattelin vielä talouspaperin päällä. Revin lehdet sopiviin paloihin ja levittelin ensimmäisen satsin pellille.

Päälle ruiskutin pullosta auringonkukkaöljyä sekä suolaa ja laitoin kerroksellisen kaalinlehtiä uuniin. 10 minuutin kohdalla avasin uunin luukkua ja päästin höyryä hieman pois ja annoin lehtien olla vielä nelisen minuuttia.

Lehdet tuoksuivat ihan joululaatikoilta. Rapsakoita ja hyvän makuisia. Kokeilin seuraavat pellilliset mm. valkoviinietikan ja maustesuolan kanssa mutta lähinnä niissä maistui vain suola. Pellillinen ihan ilman mitään mausteita toimi myös loistavasti.

Koska laitoin uuniin kokonaisen kaalin, ei kaikkia lastuja millään jaksanut popsia kerralla. Huono juttu olikin sitten seuraava päivä. Lehdet nimittäin menevät hieman nahkeiksi jos niitä ei nauti heti. Huomasin myös, että lehden keskiosat (vaaleat varret) kannattaa poistaa joko repimällä palat niiden ympäriltä tai sitten ihan vaan saksimalla osat pois. Ne nimittäin tuntuivat hieman kovilta ja puisilta syötäessä.

Koti onkin tuoksunut tämän harjoituksen jälkeen melko jouluiselta :) Taidan kokeilla toistekin vähän pienemmällä satsilla tosin.

Kaalit levitettynä pellille.

Auringonkukkaöljyä päälle.

Kiertoilmauuni 150 asteeseen.

Rapsakat kaalisipsit ovat valmiita!

Melbournen katukuvaa

Kun muutettiin tänne muistan hyvin kiinnittäneeni huomiota Melbournen katukuvaan. CBD:n ulkopuolelle laajenee matalan asutuksen kaupunginosia ja keskustan pilvenpiirtäjät voi nähdä kymmenien kilometrien päähän.

Jokainen kaupunginosa on omanlaisensa mutta mielestäni täällä on paljon yhtäläisyyksiä osien keskusten välillä. Itseasiassa ei pelkästään Melbournessa vaan ihan kautta Australian. Jokainen keskus on rakentunut pääkadun ympärille, josta löytyy kaikki palvelut: kaupat, kampaamot, pankit, pesulat, kahvilat ja ravintolat. Port Melbournessa tämä pääkatu oli nimeltään Bay Street ja täällä Malvernessa on kaksi vilkasta katua eli Glenferrie Road ja High Street.

Katukuvassa oli alkuun jotenkin häiritsevää sen rönsyilevä tyyli. En osannut aluksi sanoa, että mistä se oikein johtuu. Onko kaikki jotenkin hieman rempallaan vai keskeneräistä? Kadut ovat kuitenkin melko siistissä kunnossa ja ravintolat ja kaupat upeita sisältä, joten se ei ollut syy. Nyt syyn kuitenkin huomaa jo selkeämmin.

Kaikenlaiset kyltit, mainokset, jalankulkuväylien ilmoitukset ja se, että jokainen niistä on erilainen niin kooltaan kuin tyyliltäänkin, tekee katukuvasta melko sekaisen. Suomessa ja yleisesti Euroopassa katukuva on paljon puhtaampaa. Mainokset on lähtökohtaisesti riisuttu katukuvasta ja erityisesti julkisivuista.

Kolmen vuoden jälkeen silmä on jo niin tottunut, että kirjavat ilmoitukset eivät enää haittaa. Siitähän on tosinaan ihan hyötyä. Viime viikolla hain illallista yhdestä intialaisesta ravintolasta ja kun yritin selvittää myöhemmin Körkortille, mikä ravintolan nimi olikaan, oli se perin hankalaa sillä jalkakäytävältä (monen muun kyltin joukosta) ei löytynytkään kyseisen paikan mainosta. Silmä siis tottuu ja lopulta ihan odottaa viestejä pitkin katuja.

Matalia liiketiloja Glenferrie Roadilla

Katoksia ja mainoksia

Talon fasaadin näkee oikeastaan ainoastaan toiselta puolelta katua.

Jokaisen liikkeen edessä on kattomainos ja usein toinen jalkakäytävällä.

Keltainen maali herättää huomion.

Uudessa kodissa - mehustimen ihmeitä ja grillailua parvekkeella

Muutto on siis ohi. Viime viikon perjantaina muuttoauto ajoi Port Melbournesta Malverniin suurimman osan tavaroistamme ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin. Viikon verran meni tavaroita järjestellessä, edellistä asuntoa siivotessa luovutusta varten sekä kaikenlaisia sopimuksia järjestellessä. Edelleen laajakaistan kanssa on omat haasteensa mutta kyllä tämä tästä...

Hämähäkkihavaintoja on tehty myös useita. Täällä on selkeästi enemmän pitkäjalkaisia lukkeja ja muitakin häkkejä verrattuna Port Melbourneen. Ilmeisesti meri-ilma ei hämähäkkejä houkuttele tai sitten nämä uudet asunnot viehättävät niin meitä kuin kaikenlaisia ötököitä.

Körkort on tehnyt pari viikkoa töitä useamman ihmisen edestä ja nyt vihdoin viikonlopun koittaessa ollaankin sitten nautiskeltu kaikenlaisesta kodin fiilistelystä. Eilinen päivä ajeltiin paikasta toiseen (tämä on siis kovin autoileva kaupunginosa) tekemässä muutamia hankintoja.

Omalla hankintalistalla on ollut pitkään mehustin (ei siis mehulinko vaan mehustin/juicer) ja kuinka ollakaan, haluamani malli oli eilen Meyerillä tarjouksessa. Pakkohan se oli poimia matkaan ja kylmäpuristettua mehua on siis tehty useampaan otteeseen viikonlopun aikana. Körkort on kunnostautunut erityisesti mehumestarina ja olen saanut tehdä ihan töitä, että pääsen välillä heittämään sellerin jos toisenkin mehustimen kätköihin.

Grilli saatiin mahdutettua myös tähän asuntoon ja kovin paikallisittain, grillaillaan parvekkeella. Tänään savustettiin lohta grillissä ja tuoksut tulvivat niin naapureiden ikkunoista kuin omistakin sisään. Ihan oikea kesäpäivän avaus uudessa kodissa - vihanneksia mehuina ja kalaa savustettuna.

Malvernissa uudessa kodissa.

Meidän koti on alhaalla kulmassa.

Iltavalaistuksessa.

ja lisää iltavalaistusta.

Naapurin koira tuli tervehtimään iltajuoksullaan - ja antoi nätisti tassua.

Sekaisin mehustimesta.

Ammukin alkoi porkkana-, inkivääri-, appelsiini-, ananasmehulla. 

Savustettua lohta - suoraan parvekkeelta.

Perunoita, lohta ja tenniksessä voitettu Oakridgen chardonnay.

Ihan kuin kotona, Suomessa.

Ja jälkiruoaksi Körkortin oma mixi: vesimelonia, appelsiinia, porkkanaa ja sitruunaa.

Muuttopuuhissa Australiassa ja hieman Halloween-tunnelmia

Saatiin avaimet uuteen kotiin eilen ja tänään käytiin uusilla hoodeilla pariin otteeseen. Oli pakko viedä hieman tavaroita sinne ja tutustua kotiin tarkemmin. Varsinainen muuttopäivä on vasta ensi perjantaina mutta Körkortille tuli ensi viikoksi työkeikka Sydneyyn, joten ihan hyvä, että päästiin muuton kanssa alkuun.

Mukavaltahan se koti alkaa vaikuttaa vaikka tiettyjä asioita tullaankin kaipaamaan (takapihaa ja rantaa). Huomattiin, että säilytystilaa on kivasti ja kämppä tuntui ihanan valoisalta. Körkort fiilisteli kaasuliettä ja uutta tiskinkonetta (meidän nykyinen tiskikone pesee aina välillä astiat, ei suinkaan aina) ja minä uutta vaatekaappiani...

Muuttaminen vaatii kyllä kaikenlaista järjestelyä ja eniten tässä vaiheessa päänvaivaa on aiheuttanut osoitteenmuutokset ja kaikenlaisten sopimusten siirrot, lakkauttamiset ja avaamiset. Ihan oma taiteenlajinsa Australiassa erityisesti tuo osoitteenmuutos.

Kirjoitin exceliin listan kaikista mahdollisista tahoista, joista meille tulee postia ja olen soitellut niitä läpi eilisen päivää. Täällä ei siis ole maistraatin tai Suomen postin tyyppistä verkkopalvelua, jossa voisi ensinnäkin tunnistautua sähköisesti ja sitten kätevästi hoitaa osoitteenmuutoksen useammalle taholle kerralla, vaan on parempi varmistaa jokainen erikseen (ollaan saatu näiden kolmen vuoden aikana useampi muovikassillinen edellisten asukkaiden postia, joten aina myöskään postin uudelleen ohjaus ei toimi.) Suomessa sähköinen tunnistautuminen on kyllä ihan ainutlaatuisella tasolla ja ihan mahtava etu myös ulkomailla asuvalle (Suomi-postien ohjaus onnistui siis aika kätevästi!)

Viikolla on vietetty myös Halloweenia. Naapurin lapset kävivät torstaina huutelemassa trick or treat ja suklaat tipahtelivat panttereiden, noitien ja muiden hahmojen pusseihin. Onhan se aika samanlainen tapahtuma kuin kotoisa pääsiäinen sillä erolla, että virpomisvitsoja ei ole ja pukeutumisen kirjo on laajempaa. Muutamassa talossa oli myös koristeita hämähäkin seiteistä luurangon kuviin ikkunoissa.

Verkkoja ja luurankoja

Vaara!