Ihanat kolme viikkoa - vieraita Berliinistä

Kolme viikkoa meni ihan valtavan nopeasti. Isosisko perheineen ilahdutti meitä vierailulla ja voi pojat, kuinka vietyjä täti ja setä ovat olleet kummilastensa ja sukulaistensa seurasta.

Vaikka Körkortin kanssa oltiinkin päivät töissä ehdittiin iltaisin ja viikonloppuisin puuhastella kaikenlaista. Vietettiin upea viikonloppu Phillip Islandilla oikein paikallisittain. Vuokrattiin retrosti sisustettu surffi-talo rannan tuntumasta ja grillailujen lisäksi oli ohjelmassa surffausta ja rannalla lököttelyä.

Vierailtiin vihdoin myös Healsvillen eläintarhassa Yarra Valleyssä siskon ja lasten kanssa ja miehet onnistuivat livahtamaan Formuloihin ihmettelemään kovin hiljaisia autoja. Grillailtiin harva se ilta aussilaiseen tyyliin sekä saatiin Körkortin kanssa nauttia kotiin tullessa valmiista illallisesta.

Upeinta meidän osalta oli tietysti nähdä erityisesti meidän kummityttöä ja sen siskoa ihan livenä ja nautiskella heidän kanssaan arkisista asioista kuten aamiaisesta, ’mitä nyt leikitään’-minuuteista juuri ennen illallista, lauluesityksistä, leikkipuistojen testaamisesta, lakkaamattomista kysymyksista ja tietysti legendaarisista lauseista.

Lentäviksi lauseiksi tältä reissulta jäi: Mulla on nälkä, tää on mun paikka, mä oon X, minä itse, huputiti huputiti hummani hei, JEP ja hyvää yötä.

Heitin siskon perheineen eilen lentokentälle ja joten kuten kestin kyynelittä autoon saakka. Yritin kovasti ajatella, että heinäkuussa ollaan jo Suomessa ja nähdään. Voi kun Australian voisi tönäistä vähän lähemmäksi Eurooppaa.

Kiitokset ihanista hetkistä Berliinin rakkaille :)

Siskokset Port Melbournen rannalla.

Phillip Island

Lintujen bongausta

Wombatin poikanen ja pari muuta.

Uudet sandaalit - mansikkaiset

Uudet sandaalit - kerttuiset

Chef loihti illallista

Chefin menuseen kuului myös mozzarella-salaatti

Aamiaisella tuli tutuksi Babycinot - lasten cappucinot.

Blogin toinen selfie (tai siis Körkortin ottama) sitten maratonin jälkeen. Tärkeä hetki.

Malvern

Ollaan asuttu Malvernissa nyt neljä kuukautta ja tämä alkaa tuntua ihan kodikkaalta paikalta. Alkuun tuntui harmittavalta, että ei asuttu enää lähellä merta mutta ollaan löydetty paljon mukavia asioita Malvernista vaikka ei ihan rannalla asutakaan.

Täältä löytyy mukavia ravintoloita ihan laidasta laitaan; japanilaista, espanjalaista, kreikkalaista, intialaista, vietnamilaista, lähi-itää, kosher-ravintoloita ja -kahviloita, burgeria, jogurtti-baaria, luomua, lähiruokaa ja ihan kaikkea siltä väliltä.

Stonningtonin kaupunki (tai kaupunginosa, johon Malvern kuuluu) järjestää kaikenlaista tapahtumaa asukkailleen. Ollaan käyty fiilistelemässä jazz-konserteissa paikallisissa puistoissa, tänään olisi ollut klassista tarjolla ja toukokuussa ilmeisesti vielä ihan kunnolliset jazz-festarit.

Kaupunginosa on täynnä myös erilaisia palveluita ja ulkoilumahdollisuuksia. Meidän kulmilta löytyy useita lääkärikeskuksia, plastiikkakirurgeja (!), liikuntamahdollisuuksia, räätäleitä, tenniskenttiä (mm. Kooyongin kuuluisa kenttä), lenkkipolkuja, puistoja, jokivartta, raitiolinjoja, juna-asemia, kauppakeskuksia ja kirjastoja.

Alan vähitellen ymmärtää, miksi paikallisten mukaan Port Melbourne oli jotenkin sivussa ja tämä alue enemmän kaiken keskuksessa. Kaipaan silti toisinaan rantaa ja 109 kätevää ratikkalinjaa. Niin ja sitä, että autoilun sijaan kauppaan voi esimerkiksi kävellä.

No joka tapauksessa. Olemme siis viihtyneet ja yllättävän nopeasti alue on alkanut tuntua ihan kodikkaalta. Huomenna aamusta tänne sitten saapuu kodikkuutta lisääviä tyyppejä eli isosiskoni perheineen. Kyllä sitä on jo odotettukin! Dinosauruksisat hullaantuneet siskontytöt ja niiden vanhemmat saapuvat siis huomenna. Vuoden ensimmäisten vieraiden kanssa vietetään tulevat viikot grillaillen ja kuulumisia vaihdellen.

Stonningtonin ilmaiskonsertteja

Terhoja

Malvern - vihreä kaupunginosa