Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Joulu on jo ovella - ihan siis jo nyt ollaan siirrytty aaton puolelle ja kohta siis itse joulupäivässä.

Ajattelin laittaa kuvien kautta terveisiä joulukuun hetkistä ja toivottaa mukavaa joulua kaikille!

Lähdemme reissuun Uuteen-Seelantiin heti joulupäivänä ja palaamme loppiaisen jälkeen takaisin. Jos verkkoyhteydet toimivat laitan kuvia Sormusten Herran maisemista :) Nyt siis mukavia lomia!

Anne&Körkort

Melbournen keskusta joulutunnelmissa

42 astetta ja luulin, että rannalle meno olisi hyvä idea - en erehdy toiste...

Joululounas Suomi-seuralla

Suomi-seuran kahvipöydässä yhdistyy paikallinen Pavlova ja kotoisat leivonnaiset.

Päästiin lopulta poikkeamaan myös Chapel Streetin Marimekolla

Kiitos äiti lahjakortista -nyt kelpaa :)

Malvernin mahtava espanjalainen ravintola - Remy!

Kampasimpukoita Remyssä

ja tietysti Crema Katalan Körkortille

Leffailta Jam Factorissa (Hunger Games)

Jouluvirityksiä kotona - vaaleaa glögiä, pipareita ja mince pies

Adventtikynttilöillä loihdittu joulutunnelma.

Autoilu Australiassa ja siihen liittyviä kustannuksia

Suomen jokaisessa mediassa tuntuu nyt olevan aika paljon juttua liittyen kilometriveroehdotukseen. Oli itsekin tutustuttava asiaan ja pähkäiltävä hieman autolla ajoon liittyviä kustannuksia Suomessa ja Australiassa.

Suomessa autoiluun liittyvät verot ja kustannukset ovat kai seuraavat. Verojen osalta oston yhteydessä maksetaan autovero, vuotuinen ajoneuvovero sekä polttoainevero. Muita autoiluun liittyviä kustannuksia ovat rekisteröintimaksu, katsastusmaksut, ajoneuvovakuutukset, huollot ja polttoainekustannukset. Niin ja tietysti ajoneuvon hinta.

Australiassa verojen määrät vaihtelevat osavaltioittain mutta yleisesti Australiassa maksetaan rekisteröintimaksu, auton ostohintaan liittyvä leimavero sekä vuotuinen ajoneuvovero. Lisäksi täällä on niin kutsuttu luksusautovero, joka koskee kaikkia uusia autoja arvoltaan n. 60-74,000 AUD (2013-1014). Täällä ei katsasteta autoja samalla tavalla kuin Suomessa (autoa myytäessä, tulee tosin olla tarkastustodistus käyttökunnosta olemassa). Lisäksi diesel-käyttöisistä autoista ei peritä erillistä veroa. Polttoaineesta maksetaan 10% gst (alv) sekä lisäksi polttoainevero, joka vaihtelee polttoaineluokittain (esim. lyijyttömästä maksetaan noin 0.38 senttiä litralta). Muut kustannukset liittyvät samoihin asioihin kuin Suomessa eli pakolliseen vakuutukseen ja huoltoihin, polttoainekustannuksiin sekä ajoneuvon hintaan.

Australiassa on lisäksi tietulleja. Melbournessa Citylink kattaa noin 22km tieverkoston ja yhdistää kaupunginosia keskustaan sekä lentokentän alueelle. Tietullimaksut ovatkin sitten ihan mukavan kokoisia. Port Melbournessa meidän auton käyttö oli aika vähäistä. Auto saattoi olla parkissa useita viikkoja ja ainoastaan kun lähdimme viikonloppureissuun pakattiin laukut ja suunnattiin kaupungista ulos. Port Melbourne kun oli niin lähellä CBD:tä, että sieltä pääsi ratikalla (siis sellaisella, joka kulkee pitkin omia kiskoja, joita autot eivät tuki) kätevästi keskustaan. Nyt Malvernissa asuessamme, ollaan ehditty ajella suuntaan jos toiseenkin. Onhan täälläkin kattava julkinen verkosto mutta toisinaan perin hidas (niin ja ruokakauppakaan ei ole ihan kulman takana).

Tullia varten meillä on autossa ikkunaan liitettävä laite, joka automaattisesti veloittaa useamman dollarin summan Citylinkiä käytettäessä. Citylinkistä olemme maksaneet käytön lisäksi tilin avausmaksun (50 dollaria) sekä vuotuisen laitemaksun 27.50 dollaria. Katsoimme toissapäivänä huvikseen muuttoon ja edelliseen kuukauteen kuluneet tietullimaksut (muuton takia suhauttelimme siis pitkin M1:stä useampaan otteeseen tavaroita kuskatessa). Maksuja oli kertynyt lähes 200 dollaria. Summa sai tietysti pohtimaan, että mistä maksammekaan tietä käyttäessä.

Tien hyvä puoli on tietysti sen toimivuus. Olen kokeillut ajamista vaihtoehtoisia reittejä pitkin ja aikaahan siihen saa kulumaan toisinaan puolituntia enemmän kuin maksullista tietä käyttäessä. Niin ja kuluuhan ruuhkissa seisoskeluun ja hitaaseen kaupunkiajoon tietysti myös enemmän polttoainetta. Tietullimaksun maksaminen liittyykin mielestäni paitsi tien käyttöön myös oman ajan hintaan. Vaihtoehtona on aina myös julkisen liikenteen valinta, joka useimmiten onkin paras vaihtoehto. Ei tosin aina ajan ja täsmällisyyden osalta mutta ympäristön ja kätevyyden.

Niin Suomessa kuin täälläkin liikenteeseen ja siirtymiseen liittyvät ehdotukset ja aloitteet herättävät aina suuria tunteita ja saavat ihmiset liikkeelle. Tänä aamun Melbournessa uutisoitiin mielenosoittajista, jotka vastustavat uuden tien ja tunnelin rakentamista keskustan kehysalueiden välille. Yksityisautoilua suosittaessa julkisen liikenteen kehittäminen jää usein jalkoihin.

Välillä tulee pohdittua, että miksi yhteen keskukseen täytyy kaikkien suunnata ja poistua aina samaan aikaan? Olisi aika loistavaa jos nykyinen yrityskulttuuri sallisi työn tekemisen useammin kotoa käsin (teknologiahan sen jo sallii). Etätyön hyvät puolet olisi ainakin säästynyt aika (ja hermot) sekä vähentyneet liikenneruuhkat ja saasteet. Niin ja ainakin täällä julkinen liikenne toimisi varmemmin, kun yksityisautoja olisi vähemmän ratikkakiskoja tukkimassa.

Summa summarum. Niin täällä kuin Suomessakin autoilusta tulee maksettua verojen ja käytön osalta ihan mukavasti. Australiassa on mielestäni kuitenkin vahvempi yksityisautoilun kulttuuri. Paikallisten mielestä on usein ok maksaa esimerkiksi 20 dollarin parkkimaksuja keskustan halleissa kuin ajaa lyhyitä matkoja (edullisemmalla) taksilla tai julkisilla. Autoiluun liittyy siis vahvempi helppouden ja mukavuuden käsite kuin Suomessa. Olisi aika mielenkiintoista nähdä, miten vastaava veroehdotus vaikuttaisi täällä yksityisautoiluun. Oma veikkaukseni on, että aika vähän...

Tulipas pohdittua. Ensi kerralla sitten jotain enemmän hömppää :)

Melbournen Suomi-seura ja joulutunnelmaan virittäytymistä

Tässä on nyt ollut kaikenlaista. Siis, että ei blogia ole ehtinyt oikein päivittää. Lähdin syyskuussa mukaan Melbournen Suomi-seuran toimintaan aika täysillä ja kun joulu on ihan ovella, on se tarkoittanut jouluun valmistautumista oikein kunnolla.

Melbournen Suomi-seuralla on talo tai toimitilat Altonassa. Tilat on kunnostettu lähes neljäkymmentä vuotta sitten vanhasta sukkakutomosta juhlien pitopaikaksi talkoovoimin. Mukana on ollut useita tekijöitä ja osa perustajajäsenistä on laittanut aikoinaan talon lainantakuuksi jopa omat asuntonsa.

Kaikki toimii Altonassa vapaaehtoisvoimin ja näin joulun alla leivontatalkoita on riittänyt ihan lokakuun puolelta tähän päivään saakka. Itse olen ollut toiminnassa vasta vähän aikaa mukana mutta täytyy sanoa, että ihailen aivan valtavasti vanhemman porukan tarmoa tehdä vapaaehtoistyötä, jolla toimintaa rahoitetaan.

Karjalanpiirakoita, korvapuusteja, ruisleipiä, piparkakkuja, joulutorttuja, lihapiirakoita ja jopa joululaatikoita tehdään ensin myyjäisiä varten ja sitten tänään vielä jouluruoat huomista lounasta silmällä pitäen. Vaikka on leivontataidoiltaan lähes nolla (niin kuin minä) on silti ollut mukava olla keittiössä puuhastelemassa yhtä sun toista. Suurkeittiön uunit ovat kuumana, liesillä porisee joko porokahvi tai sitten lihapata ja pöytätasot ovat jauhotettu leivontaa varten.

Täytyy sanoa, että joulutunnelmaan on nyt päästy ihan toden teolla virittäytymään. On ollut tosi mukava olla nautiskelemassa korvapuustien tuoksusta ja tapahtumien järjestelystä. Niinhän se vaan aina menee, että mitä enemmän on mukana sitä enemmän siitä saa :) Mukana siis kuvia Melbournen Suomi-seuran valmisteluista ja huomenna sitten laatikoiden ja kinkkujen kera joulua viettämään.

Piparkakkuja

Korvapuusteja

Joululaatikoita

Kuorittuja perunoita

Joulutunnelmaa

Joulutähti

kaulitaan, kaulitaan

Pullameri

Tästä se alkaa...

Lihapiirakat odottaa paistamistaan.

Ja tärkeintähän on kahvitauot.

Kaalisipsejä

Mehustimen innoittamana olen surffaillut kaikenlaisia kivoja mehuohjeita ja päätynyt useaan blogiin lukemaan ohjeita mehujen lisäksi kaalisipseistä. Nämä tuntuvat olevan nyt jotenkin todella kuumaa ja kokeilun arvoista hommaa, joten viritin kiertoilmauunimme 150 asteeseen ja ajattelin testata terveelliseksi todettuja lastuja.

Löysin South Melbournen marketilta juuri sopivaa kaalia eli lehtikaalia (kale). Siis sellaista kurttulehtistä, vihreää kaalia. Pesin lehdet salaattilingossa ja kuivattelin vielä talouspaperin päällä. Revin lehdet sopiviin paloihin ja levittelin ensimmäisen satsin pellille.

Päälle ruiskutin pullosta auringonkukkaöljyä sekä suolaa ja laitoin kerroksellisen kaalinlehtiä uuniin. 10 minuutin kohdalla avasin uunin luukkua ja päästin höyryä hieman pois ja annoin lehtien olla vielä nelisen minuuttia.

Lehdet tuoksuivat ihan joululaatikoilta. Rapsakoita ja hyvän makuisia. Kokeilin seuraavat pellilliset mm. valkoviinietikan ja maustesuolan kanssa mutta lähinnä niissä maistui vain suola. Pellillinen ihan ilman mitään mausteita toimi myös loistavasti.

Koska laitoin uuniin kokonaisen kaalin, ei kaikkia lastuja millään jaksanut popsia kerralla. Huono juttu olikin sitten seuraava päivä. Lehdet nimittäin menevät hieman nahkeiksi jos niitä ei nauti heti. Huomasin myös, että lehden keskiosat (vaaleat varret) kannattaa poistaa joko repimällä palat niiden ympäriltä tai sitten ihan vaan saksimalla osat pois. Ne nimittäin tuntuivat hieman kovilta ja puisilta syötäessä.

Koti onkin tuoksunut tämän harjoituksen jälkeen melko jouluiselta :) Taidan kokeilla toistekin vähän pienemmällä satsilla tosin.

Kaalit levitettynä pellille.

Auringonkukkaöljyä päälle.

Kiertoilmauuni 150 asteeseen.

Rapsakat kaalisipsit ovat valmiita!

Melbournen katukuvaa

Kun muutettiin tänne muistan hyvin kiinnittäneeni huomiota Melbournen katukuvaan. CBD:n ulkopuolelle laajenee matalan asutuksen kaupunginosia ja keskustan pilvenpiirtäjät voi nähdä kymmenien kilometrien päähän.

Jokainen kaupunginosa on omanlaisensa mutta mielestäni täällä on paljon yhtäläisyyksiä osien keskusten välillä. Itseasiassa ei pelkästään Melbournessa vaan ihan kautta Australian. Jokainen keskus on rakentunut pääkadun ympärille, josta löytyy kaikki palvelut: kaupat, kampaamot, pankit, pesulat, kahvilat ja ravintolat. Port Melbournessa tämä pääkatu oli nimeltään Bay Street ja täällä Malvernessa on kaksi vilkasta katua eli Glenferrie Road ja High Street.

Katukuvassa oli alkuun jotenkin häiritsevää sen rönsyilevä tyyli. En osannut aluksi sanoa, että mistä se oikein johtuu. Onko kaikki jotenkin hieman rempallaan vai keskeneräistä? Kadut ovat kuitenkin melko siistissä kunnossa ja ravintolat ja kaupat upeita sisältä, joten se ei ollut syy. Nyt syyn kuitenkin huomaa jo selkeämmin.

Kaikenlaiset kyltit, mainokset, jalankulkuväylien ilmoitukset ja se, että jokainen niistä on erilainen niin kooltaan kuin tyyliltäänkin, tekee katukuvasta melko sekaisen. Suomessa ja yleisesti Euroopassa katukuva on paljon puhtaampaa. Mainokset on lähtökohtaisesti riisuttu katukuvasta ja erityisesti julkisivuista.

Kolmen vuoden jälkeen silmä on jo niin tottunut, että kirjavat ilmoitukset eivät enää haittaa. Siitähän on tosinaan ihan hyötyä. Viime viikolla hain illallista yhdestä intialaisesta ravintolasta ja kun yritin selvittää myöhemmin Körkortille, mikä ravintolan nimi olikaan, oli se perin hankalaa sillä jalkakäytävältä (monen muun kyltin joukosta) ei löytynytkään kyseisen paikan mainosta. Silmä siis tottuu ja lopulta ihan odottaa viestejä pitkin katuja.

Matalia liiketiloja Glenferrie Roadilla

Katoksia ja mainoksia

Talon fasaadin näkee oikeastaan ainoastaan toiselta puolelta katua.

Jokaisen liikkeen edessä on kattomainos ja usein toinen jalkakäytävällä.

Keltainen maali herättää huomion.

Uudessa kodissa - mehustimen ihmeitä ja grillailua parvekkeella

Muutto on siis ohi. Viime viikon perjantaina muuttoauto ajoi Port Melbournesta Malverniin suurimman osan tavaroistamme ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin. Viikon verran meni tavaroita järjestellessä, edellistä asuntoa siivotessa luovutusta varten sekä kaikenlaisia sopimuksia järjestellessä. Edelleen laajakaistan kanssa on omat haasteensa mutta kyllä tämä tästä...

Hämähäkkihavaintoja on tehty myös useita. Täällä on selkeästi enemmän pitkäjalkaisia lukkeja ja muitakin häkkejä verrattuna Port Melbourneen. Ilmeisesti meri-ilma ei hämähäkkejä houkuttele tai sitten nämä uudet asunnot viehättävät niin meitä kuin kaikenlaisia ötököitä.

Körkort on tehnyt pari viikkoa töitä useamman ihmisen edestä ja nyt vihdoin viikonlopun koittaessa ollaankin sitten nautiskeltu kaikenlaisesta kodin fiilistelystä. Eilinen päivä ajeltiin paikasta toiseen (tämä on siis kovin autoileva kaupunginosa) tekemässä muutamia hankintoja.

Omalla hankintalistalla on ollut pitkään mehustin (ei siis mehulinko vaan mehustin/juicer) ja kuinka ollakaan, haluamani malli oli eilen Meyerillä tarjouksessa. Pakkohan se oli poimia matkaan ja kylmäpuristettua mehua on siis tehty useampaan otteeseen viikonlopun aikana. Körkort on kunnostautunut erityisesti mehumestarina ja olen saanut tehdä ihan töitä, että pääsen välillä heittämään sellerin jos toisenkin mehustimen kätköihin.

Grilli saatiin mahdutettua myös tähän asuntoon ja kovin paikallisittain, grillaillaan parvekkeella. Tänään savustettiin lohta grillissä ja tuoksut tulvivat niin naapureiden ikkunoista kuin omistakin sisään. Ihan oikea kesäpäivän avaus uudessa kodissa - vihanneksia mehuina ja kalaa savustettuna.

Malvernissa uudessa kodissa.

Meidän koti on alhaalla kulmassa.

Iltavalaistuksessa.

ja lisää iltavalaistusta.

Naapurin koira tuli tervehtimään iltajuoksullaan - ja antoi nätisti tassua.

Sekaisin mehustimesta.

Ammukin alkoi porkkana-, inkivääri-, appelsiini-, ananasmehulla. 

Savustettua lohta - suoraan parvekkeelta.

Perunoita, lohta ja tenniksessä voitettu Oakridgen chardonnay.

Ihan kuin kotona, Suomessa.

Ja jälkiruoaksi Körkortin oma mixi: vesimelonia, appelsiinia, porkkanaa ja sitruunaa.

Muuttopuuhissa Australiassa ja hieman Halloween-tunnelmia

Saatiin avaimet uuteen kotiin eilen ja tänään käytiin uusilla hoodeilla pariin otteeseen. Oli pakko viedä hieman tavaroita sinne ja tutustua kotiin tarkemmin. Varsinainen muuttopäivä on vasta ensi perjantaina mutta Körkortille tuli ensi viikoksi työkeikka Sydneyyn, joten ihan hyvä, että päästiin muuton kanssa alkuun.

Mukavaltahan se koti alkaa vaikuttaa vaikka tiettyjä asioita tullaankin kaipaamaan (takapihaa ja rantaa). Huomattiin, että säilytystilaa on kivasti ja kämppä tuntui ihanan valoisalta. Körkort fiilisteli kaasuliettä ja uutta tiskinkonetta (meidän nykyinen tiskikone pesee aina välillä astiat, ei suinkaan aina) ja minä uutta vaatekaappiani...

Muuttaminen vaatii kyllä kaikenlaista järjestelyä ja eniten tässä vaiheessa päänvaivaa on aiheuttanut osoitteenmuutokset ja kaikenlaisten sopimusten siirrot, lakkauttamiset ja avaamiset. Ihan oma taiteenlajinsa Australiassa erityisesti tuo osoitteenmuutos.

Kirjoitin exceliin listan kaikista mahdollisista tahoista, joista meille tulee postia ja olen soitellut niitä läpi eilisen päivää. Täällä ei siis ole maistraatin tai Suomen postin tyyppistä verkkopalvelua, jossa voisi ensinnäkin tunnistautua sähköisesti ja sitten kätevästi hoitaa osoitteenmuutoksen useammalle taholle kerralla, vaan on parempi varmistaa jokainen erikseen (ollaan saatu näiden kolmen vuoden aikana useampi muovikassillinen edellisten asukkaiden postia, joten aina myöskään postin uudelleen ohjaus ei toimi.) Suomessa sähköinen tunnistautuminen on kyllä ihan ainutlaatuisella tasolla ja ihan mahtava etu myös ulkomailla asuvalle (Suomi-postien ohjaus onnistui siis aika kätevästi!)

Viikolla on vietetty myös Halloweenia. Naapurin lapset kävivät torstaina huutelemassa trick or treat ja suklaat tipahtelivat panttereiden, noitien ja muiden hahmojen pusseihin. Onhan se aika samanlainen tapahtuma kuin kotoisa pääsiäinen sillä erolla, että virpomisvitsoja ei ole ja pukeutumisen kirjo on laajempaa. Muutamassa talossa oli myös koristeita hämähäkin seiteistä luurangon kuviin ikkunoissa.

Verkkoja ja luurankoja

Vaara!

Me muutetaan

Vihdoin on asunnonmetsästys ohi ja lauantait pyhitetty kaikelle muulle kuin näytöissä ravaamiselle. En ole tainnut kirjoittaa tuosta rumbasta, jota ollaan käyty läpi viimeiset kuukaudet mutta tässä siis lyhyt versio asunnon etsinnästä Australiassa.

Näytöt järjestetään lähinnä lauantaisin tai sitten viikolla oikeastaan melkein mihin aikaan tahansa. Näyttöjen pituus on vain vartin ja sen takia suunnitelma kiinnostavista kohteista täytyy tehdä ajo-ohjeineen ajoissa. Pääasialliset sivustot, jotka asuntoja listaavat ovat Realestate.com.au sekä Domain.com.au

Asuntoilmoituksissa ei ole oikeastaan koskaan selvillä neliömääriä vaan ne ilmoitellaan makuuhuoneiden lukumäärien mukaan. Kahden makuuhuoneen asunnosta löytää siis usein myös olohuoneen ja keittiön sekä toisinaan studyn eli jonkun pikkutilan, johon voi parkkeerata kirjoituspöytänsä. Vuokrahinnat ovat kuukausien sijaan viikkovuokria vaikka käytännössä maksu hoituu kuukausittain.

Hakuprosessissa ilmoitetaan usein viimeiset kolme osoitetta, kerrotaan vuositulot, hommataan työnantajan puolelta yhteyshenkilö vahvistamaan tiedot, tarvitaan pari kaveria (personal referrals) suositttelijaa, 100% tunnistautuminen (passi, sähkösopimus/kaasulasku, paikallinen ajokortti jne.), annetaan tarjous ja kirjoitetaan muuttopäivä. Sitten välitystoimisto käsittelee hakemuksen noin 24 tunnin sisällä ja kertoo tuloksen.

Tämä hakemus sujui melko mutkitta, kun ollaan täällä jo asuttu jonkun aikaa ja meillä on mm. Victorian ajokortit (ihan loistava lisä tuossa tunnistautumisessa) mutta Körkortin hankkiessa nykyistä asuntoamme oli haasteet hieman erilaiset. Jos ei ole paikallista sähkö- tai kaasulaskua tai vuokrahistoriaa, niin saa nähdä ekstravaivaa hakemuksen osalta. Tälläkin kertaa kirjoitettiin varuiksi henkilökohtainen hakemuskirje ja liitettiin mukaan erinäisiä lippuja ja lappuja hakemuksen hyväksymisen helpottamiseksi.

Mutta siis, me muutetaan :) Tällä kertaa siirrytään ihan uuteen kaupungin osaan eli Malverniin. Kyseinen kaupunginosa on hieman vanhempaa kuin Port Melbourne ja on ollut itseasiassa aika hauska kuulla ihmisten ajatuksia uudesta paikasta. Syy miksi muutamme on remontin jälkeinen rakennuspöly, joka aiheuttaa jatkuvaa allergiaa ja näin aloittelevan yrittäjän tulojen heikkous. Todettiin, että olisi mukavampi asua asunnossa, jossa voisi hengittää paremmin ja vuokrakin voisi olla hieman kohtuullisempi.

Kun olen kertonut paikallisille kavereilleni, että muutamme edullisempaan asuntoon Port Melbournesta Malverniin, reaktiot ovat olleet vähän samat kuin sanoisi muuttavansa Kalliosta Ullanlinnaan halvempien hintojen perässä. Malvern on ilmeisesti aika vanhaa aluetta hieman etäämmällä keskustasta kun taas Port Melbournella on oikein perinteinen satamatarina - vuosia sitten vaatimaton satamakylä, josta sijaintinsa ansiosta on tullut yksi kiinnostavampia ja halutuimpia alueita Melbournessa. Port Melbournesta keskustaan menee siis vartti ratikalla ja Malvernista saa matkustaa junalla ainakin tuplat.

No ollaan joka tapauksessa tyytyväisiä uutten asuntoon ja on mukavaa myös tutustua lähialueeseen. Muutetaan rivariin tai townhouseen, jossa on kaksi makuuhuonetta, autotalli sekä parveke. Tällä kertaa meillä ei ole takapihaa, joten grilli laitetaan sitten aussilaisittain parvekkeelle. Bonuksena on puulattiat ja ihka uusi asunto (ja autotalli, josta käsin voin siis varastoani pyörittää).

Saadaan avaimet uuteen asuntoon laukkakisojen pitkänä viikonloppuna - onpahan aikaa sitten muuttaa kun Melbourne Cup -päivä on kaikille vapaapäivä. Laitan lisää postausta, kun ollaan lähempäänä muuttoa - jännää!



View Larger Map

Kesää ilmassa

Lauantai ja kevät pitkällä. Körkort heräsi tänään 6.30 ja lähti pyörälenkille (siitä on tulossa ihan australialainen. Lycrat vaan kiiltävät aamuauringon noustessa). Itse jäin vielä tunniksi koisimaan ja lähdin lenkille rantaan. On kyllä ollut upea (kevät)päivä. 24 astetta lämmintä ja sopiva tuuli. Edelleenkään ei ole tottunut siihen, että kevät on lähes sama kuin Suomen kesä.

Perinteiseen tapaan käytiin aamupäivästä katsastamassa asuntoja ja löydettiin kaksi tosi mukavaa. Toinen tosin oli liian kallis mutta toisen osalta voitaisiin jopa harkita hakemuksen laittamista. Sitä siis haudutellessa.

Kevätkausi on meillä tarkoittanut takapihan terassikauden avausta. Nautiskeltiin lounasta takapihalla ja grillailtiin illallista myös illan lämmössä. Iltapäivästä tehtiin kävelylenkki rantaan. Beach volley -verkot oli viritelty ja uimareitakin jo löytyi nautiskelemasta niin auringosta kuin viileästä vedestäkin.

Naureskeltiin palmujen katveessa räkättäville pienille papukaijoille (lähinnä undulaatin kokoisia lintuja). Kovasti pitivät mekkalaa kyltin ja palmun välillä. Kesä on ihan kohta täälä (ja ihania säitähän riittää melkein maaliskuun loppuun) :)

Palmujen kaijat...

...ja naapurin maijat matkalla St Kildaan.

Takapihan grillistä: Halloumia, broccolia ja bruschettaa.

Etumatkat rantaelämään.