maanantai 29. huhtikuuta 2013

Länteen on pitkä matka

Ollaan useaan otteeseen Australiassa ihmetelty maan ja maanosan kokoa mutta lähdettyämme pienelle lomamatkalle Länsi-Australiaan, ihmetys on vaan kasvanut. Melbournesta Perthiin lentää noin neljätuntia ja aikaeroa kaupunkien välillä on kaksi tuntia. Ollaan edelleen samassa maassa mutta ihan erilaisissa tunnelmissa.

Perthissa ja lännessä tuntuu jotenkin kaivostoiminnan varsinainen buumi. Kaikki on kovin kallista, ajaessa Perthista etelään rannat on tehtaita valtoimenaan ja maata on myynnissä joka tien kulmassa. Kaikki on kasvanut ja kasvussa. Löytyy täältä onneksi myös vanhempaakin Aussilaa ja kauniita nähtävyyksiä.

Yövyttiin tullessa kaksi yöta Fremantlessa, joka on pienen matkan päässä Perthin keskustasta. Körkort oli listannut haluamansa vierailukohteet jo Melbournessa, joten niillä aloitettiin. Käytiin ensimmäiseksi tutustumassa paikalliseen merimuseoon sekä sukellusveneeseen. Opaskierrokset sukellusveneeseen hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Meille oppaaksi osui reilu 70-vuotias herrasmies, joka hallitsi aluksen tekniikan että ja historian jokaisen yksityiskohdan. Äärimmäisen kiinnostava opastus ja perin skarppi heppu vetäjänä.

Varsinainen merimuseo oli ihan ok mutta ei mitenkään erityinen. Seuraavana päivänä käytiin tutustumassa Fremantlen Shipwreck museoon ja Batavia laivan hylkyyn. Museo oli äärimmäisen kiinnostava ja mielestäni paljon parempi kuin edellisen päivän kohde.

Museoiden ja Little Creaturesin panimon jälkeen päästiin kiinni omaan listaani. Matkattiin Perthin keskustaan jokilaivalla ja saatiin ihastella upeiden jokimaisemien lisäksi delfiinejä, jotka leikkivät lautan keula-aaltojen seassa. Niin ja varsinainen kohde listallani eli Kings Park oli täynnä uskomattoman kauniita puita, pensaita ja kukkia. Banksioita monessa muodossa, eukalyptuksia ja n. 750-vuotta vanha boab-puu.

Matka Perhista jatkui etelään kohti Margaret Riveriä. Tutustuttiin matkalla Busseltonin lähes kahden kilometrin pituiseen laituriin ja Naturalisten majakkaan. Majakka on nimetty Nicolas Baudinin samannimisen purjealuksen mukaan, jolla Baudin kartoitti Länsi- ja Etelä-Australian rannikkoa 1800-luvun alussa. Kävelypoluilla oli kärpästen lisäksi kukkivia eukalyptuksia, grass treetä sekä hiilloksesta toipuvia banksioita. Bongattiin myös hylkeitä lähikallioilta ja sisiliskoja pensaiden seassa. Tänne kun pääsisi keväällä...silloin voisi ihastella valaiden liikkeitä.

Lämpötila on ollut yli kahdenkymmenen vaikka lehtipuut ovatkin jo hieman ruskan valloissa. Tänään Margaret Riverille saapuessa oli jotenkin huvittavaa kuulla surffirannoista ja viinitiloista samassa lauseessa. Rentoa, gourmeta ja kovin aussilaista lomaa siis luvassa.

Batavian hylky

Delfiini matkalla Perthiin

Kings Park ja näkymät Perthiin

Nupullaan...

Syyskuusta lähtien voisi nähdä valaita!

Little Creaturesin säiliöitä

Perthin skyline

Perth ja Bell tower

750-vuotias Boab-puu Kings Parkissa

Busselton Jetty

Banksia

Naturalisten majakka

Portaat kohti hylkeiden bongausta.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tennistä sinisillä kentillä

Nyt on ollut pientä blogitaukoa ilmassa vaikka kaikenlaista ohjelmaa on ollutkin kalenteri täynnä. Viime viikonloppuna vietettiin neljä tuntia tenniskentällä Körkortin ja hänen työkavereiden kanssa. Pelattiin nelinpelejä ja grillattiin. Kyllä, kuten paikalliseen nurmikeilaukseen myös tennikseen kuuluu grillaus kentän kerhohuoneella.

Kuten golfaus ei myöskään tennis sovi meille yhteispeliksi...Minä olen mielestäni erittäin rauhallinen pelaaja ja Körkortilla lentelee salamat hieman herkemmin. Peli oli kireää myös katsojien mielestä mutta rentous löytyi kun onnistuin syöttäessäni lyömään pallon vastapuolen ruudun sijaan Körkortin selkään. Voitettiin kyseinen peli ja saatiin lopulta hienosta syötöstä (tai kai osumasta) lahjaksi upea Oakridgen viinipullo.

Tänään suunnattin kaverini kanssa aamusta pelailemaan ja kun Albert Parkin peruskenttämme on siirtynyt talviteloille, päätimme mennä samaisille sinisille kentille, joilla vierailimme edellisenä viikonloppuna. Matka kentälle ei sujunut ihan mutkitta. Kiertelin autolla 45 minuuttia Melbournen katuja, kun onnistuin kääntymään risteyksen liian aikaisin kentälle. Opinpahan kuitenkin, että tässä u-käännösten maassa, St Kilda Roadilla niitä ei voi tehdä (kumpaankaan suuntaan!). Muutaman hieman laittoman tienylityksen, tööttäyksen ja onnistuneen käännöksen jälkeen pääsin kuitenkin perille.

Kenttiä, joilla pelattiin tänään, käytetään Australian Openissa usein junioreiden peleihin. Täytyy sanoa, että kentän materiaali on kovin kimmoisaa tai ehkä oikeammin kovaa. Pallot ponnahtavat maasta aivan eri vauhdilla kuin meidän kurssikentällä. Vaikka syötöt menivät jälleen ihan mihin sattuu, oli kuitenkin mukava aloittaa lauantai heti aamusta lajin parissa ja luulen, että löydetään itsemme talviaikaan toistekin pelailemasta. Harkitsen tosin kahdesti lähdenkö autolla matkaan vai nautinko kävelylenkistä.