Helteissä selviämistä

Huh hellettä! Täällä on ollut aivan käsittämättömän kuuma tällä viikolla. Neljänä perättäisenä päivänä lämpöä on ollut yli 41 astetta, mikä on historiallinen tulos. Ilmatieteen laitoksen mukaan näin ei ole käynyt kertaakaan heidän mittaushistoriansa aikana. Tänään auton mittari näytti 44-46 välillä ja varsinainen grillähän se oli ajaa. Onneksi tulevina tunteina odotellaan jo asteiden laskemista ja huomenna täytyisi olla normaalimmat kelit.

Kuumat kelit yhdistettynä ukkosmyrskyihin ovat aiheuttaneet myös valtavia metsäpaloja. Victoriassa on tällä hetkellä lähes 70 aktiivista metsäpaloa ja upea Grampiansin alue on agressiivisten liekkien omana. Tv-uutisissa, radiossa ja verkkosivuilla päivitetään koko ajan palotilannetta ja neuvotaan riskialueilla asustavia, miten toimia. Koko Victorian alueella on luonnollisesti täyskielto minkäänlaisen avotulen sytyttämisen osalta.

Victorian alue on kokenut kattavia sähkökatkoksia ja sairaalat ovat täyttyneet viime päivinä kuumuudesta kärsivistä potilaista. Hullua keliähän tämä on...

Sää on vaikuttanut myös Australian Openin ohjelmaan ja pelaajiin. Eilen ja tänään pelejä on peruttu ja usea pelaaja on uupunut kuumuudesta. Olin ystäväni kanssa katsomassa perinteisesti Jarkko Niemisen peliä keskiviikkona ja elohopea oli jälleen yli 40. Peli oli todella jännittävä ja Nieminen pelasi loistasti vaikkakin hävisi. En tosin edelleenkään ymmärrä, miten tuollaisessa helteessä pystyy pelaamaan viittä minuuttia pidempään.

Vaikka elohopea on ollut aivan tapissa on ollut hyvä huomata että alkaa vihdoin oppia, miten tällaiseen säähän pitää varautua. Onnistumisen resepti on löytynyt äärimmäisen mukavista, ilmavista ja ohuista vaatteista (kuitenkin suojaavista), aurinkohatusta ja -laseista, jäädytetyistä appelsiinin lohkoista ja jääteestä, keittiöpyyhkeistä (jotka voi kastella kylmällä vedellä ja viilennellä niskaa) sekä jatkuvasta veden litkimisestä. Niin ja jos kaupungille ei tarvitse lähteä, niin ilmastoidussa kämpässä on kaikkein huolettominta odotella säiden viilenemistä.

Kuumimpien kelien keskelle meille on poikennut myös pari suomalaista vierasta. Vanhan kolleegani tytär ja hänen ystävänsä ovat täällä working holiday -viisumeilla reissussa ja vietettyään useamman kuukauden Perthin läheisyydessä talleilla, tytöt päättivät lähteä tutustumaan myös itä-rannikkoon. Melbourne on tarjonnut ainakin säiden osalta ihan hoteinta hottia kokemusta.

Tytöt ovat kokeneita hevosihmisiä ja ollaan Körkortin kanssa ihan muutamassa päivässä opittu niin laukkaurheilusta kuin tallitöistäkin yhtä sun toista. Australiassa on tosiaan aika aktiivinen (ja rahaa vaativa) hevoskulttuuri ja laukkakisoja järjestetään Melbourne Cupin lisäksi usealla paikkakunnalla läpi vuoden. Huomenna leidit sitten suuntaavat Queenslandiä kohden, jossa odottaa mahdollisesti heidän unelmahommansa eli karjanajoa hevosilla. Pitää pitää peukut pystyssä, että kokemus kohtaa unelmat.

Jaahas, tätä kirjoittaessa lämpötila on tipahtanut 41-asteesta 32:een (enkä siis ole varmasti puolta tuntia pidempää ehtinyt koneen ääressä istua). Parempi keli siis tuloillaan - jes!

Kuplavettä ja jäinen appelsiinin pala - helpotusta helteeseen.

Jäisiä appelsiinin viipaleita - virkistävää!

Queenstown, Milford Sound, ja Christchurch - Uusi-Seelanti osa kaksi

Toinen puolikas meidän reissua oli onnekkaampaa säiden osalta. Voinnin suhteen Körkot heikkeni ja mun kuume meni ohi. Queenstowniin päästyämme Körkort makasi siis vuorostansa potilaana hotellissa ja minä kävin katsastamassa kaupunkia.

Franz Josephista oli ihan mukava ajomatka Queenstowniin. Vuoristoista ja sään selkiytyessä maisemat alkoi näyttä upeilta.

Kaupunki oli myös vierailun ja näkemisen arvoinen. Keskustaa koristaa upeat vuoristot ja käsittämättömän sinine järvi. Meidän hotellin ikkunasta näkyi joki, jolla turistien täyttämät veneet pörräsivät aamusta iltaan.

Meno matkalla ehdittiin tutustua lähinnä keskustaan ja muutamaan ruokapaikkaan mutta takaisin tullessa kohti Christchurchia poikettiin höyrylaiva-ajelulla. Olipahan hieno kokemus. TSS Earnslaw on satavuotias kaunotar, joka risteilee useaan kertaan päivässä Wakatipu-järvellä. Napattiin useampi kuva muistoksi erityisesti eräälle höyrylaivaporukalle Suomessa.

Milford Sound oli reissumme yksi kohokohdista. Emme lähteneet perinteiselle neljän päivän vaellukselle mutta ehdimme yöpyä kohteessa ja nautiskella sateesta. Sitä kun riittää lähes 7 metriä vuodessa.

Paikka oli perin rauhallinen ja kiitos sateiden, kuvan kaunis. Useita vesiputouksia syntyi kallioiden seinämille ja niin kalliotietä laskeutuessa kuin noustessakin saatiin ihastella ja ihmetellä upeita maisemia. Onnistuttiin myös bongaamaan Kea-lintu eli alppipapukaija odotellessamme pääsyä vuorten läpi johtavaan tunneliin. Siihenhän se laskeutui autojen läheisyyteen herkkujen toiveissa.

Queenstownista Milford Soundille mennessä (ja tullessa) täytyy ajaa Te Anaun pienen kylän läpi. Takaisin tullessa yövyttiin kyseisessä kylässä ja jatkettiin aamusta jälleen Queenstownin kautta Christchurchiin. Valittiin Christchurchiin suunnatessa alppireitti ja pysähdyttiin myös yhdellä viinitilalla kun sellainen tielle osui.

Mount Difficultin viinitila sijaitsee Otagon alueella (mikä tuntui muuten jokseenkin mukavammalta viinialueelta kuin Marlborough). Tastingin pitäjä esitteli huolellisesti tilan Pinot Noirit, Chardonneyt, Rieslingit ja Sauvignon Blancit. Erityisesti pidin (siis viinien lisäksi) kartasta, josta selvisi missä kukin rypäle kasvoi.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Christchurchiin, jossa ehdittiin tutustua kaupunkiin juuri sopivasti ennen lentoja takaisin kotiin. Christchurch on kärsinyt vuoden 2011 maanjäristyksissä paljon ja kaupunki tuntui osittain jopa autiolta. Autolla ajaessa sai olla aika tarkka mihin päin suuntasi, sillä liikennejärjestelyt olivat muutettu useaan otteeseen. Jokseenkin koskettava kokemus tutkia kaupunkia, jossa useat rakennukset olivat osittain tai lähes kokonaan vaurioituneita ja tiet kuin roudan jäljiltä.

Käytiin tutustumassa Christchurchin satamassa pitkään laituriin, jonka alkupäähän on rakennettu kirjasto. Aika mukavat kirjanlukumaisemat merelle! Haastattelin myös muutamia kalastajia, jotka heittelivät mertojen tyyppisiä koreja veteen. Yksi kalamies paljasti hienon saaliinsa ja perin äkäisen taskuravun.

Kerrassaan mukava reissu siis takana ja kivoja muistoja mielessä. Nyt sitten keskitytään Australian Openiin ja pidetään peukkuja Jarkko Niemiselle (ensimmäinen voitto tänään). Täytyy siis suunnata viikolla 40 asteen helteeseen ja pitää lippua korkealla.

(kuvia reissusta mukana - aika monta!)

Vuoristojen läpi kohti Queenstownia.

Queenstownin hotellin ravintolassa yksi ruokalijoista yllätti koko ravintolan kivalla piano-konsertilla.

TSS Earnslaw

Polttoainetta kuormurissa TSS Earnslawlle.

Koneistot näytti olevan ihan paikallaan ja kovassa höyryssä.

Fiilistelyä höyrylaivalla.

Matkalla Milfordsoundiin oli usea upea kohde, jossa ihailla luontoa.

Tästä tunnelista läpi ja kohti vuonoja.

Laivaristeily vuonojen sekaan - sateista, sumuista, aurinkoista ja upeaa.

Satunnaisia putouksia siellä täällä.

Arrow townin kautta kohti Christchurchia - ihana paikka!

Arrow Town ja paikallinen apteekki.

Mount Difficultyn viinitila.

Christchurch ja korjattua kaupunginosaa.

Verkkoaitoja ja -taidetta suojaamassa korjattavia kohteita.

Rakennusmaakopeista oli tullut ihan uusi ilme ja toimiva kauppapaikka keskustaan.

Tyylikkäitä, persoonallisia ja muistuttamassa vuoden 2011 tapahtumista.

Christchurch Pier.

Rapurallaa - kalastajan ylpeys.

Uusi-Seelanti - Etelä-saaren kohteita

Kotona ollaan ja takana on lähes kahden viikon mittainen reissu upeaan Uuteen-Seelantiin. Ajattelin kirjoittaa useamman postauksen kohteesta, sillä paljon tuli nähtyä ja täytyy laittaa ihan itsellekin muistiin missä kaikkialla kierrettiin. Tässä siis sarjan ensimmäinen.

Lennettiin joulupäivänä Christchurchiin ja sesongin ollessa parhaimmillaan, buukattin kaikki majoitukset valmiiksi jo kotona. Saatiin ihan viimeisin vapaana ollut auto myös vuokrattua, joten kaikki meni jokseenkin nappiin tosin viime tinkaan.

Ensimmäisellä viikolla meillä oli hieman epäonnea matkassa sään ja voinnin osalta. Sain heti kärkeen mukavan flunssan ja kuumeen, jonka johdosta makailin Franz Josephissa päivän verran kuumeen kourissa. Ääni on kahden viikon jälkeen edelleen flunssainen. Säiden osalta etelä saaren pohjoisosa oli kovin sateinen ja tuulinen, jonka johdosta mm. valasreissu Kaikourassa peruutettiin (harmitti aivan älyttömästi! Ei vieläkään valaiden bongausta...Valaiden näkeminen on ollut jo pitkään bongauslistani kärjessä. Ehkä ne yllättävät sitten oikein upeasti kun ensimmäisen kerran niitä nään luonnossa.)

Hanmer Springs on tunnettu kylpyläkylänä ja mukavaahan sitä oli pulahtaa sateen seassa rikkikylpyjen ja kuumien altaiden aaltoihin. Testattiin paikallisen panimoravintolan ruokalistalta perinteiseen tapaan paistettuja white baits -kaloja ja olusia. Suositeltavaa!

Kaikouran pikkukylässä oli tarkoitus nähdä valaita mutta kuten totesin, reissu oli peruttu. Valaiden sijaan nähtiin hyljeporukka, joka lekotteli kallioilla sateista huolimatta. Matkalla Franz Josephiin nähtiin myös eräs yksilö erityisen läheltä. Ihan piti pieni video kuorsaajasta napata. Muistelin Kangaroon Islandin oppaan kertomuksia ja ilmeisesti hylkeet ovat useamman päivän reissussa kalastamassa ja ruokailemassa ja sitten useamman päivän rannalla lataamassa akkuja. Matkalla poikettiin myös Punakaikissa katsastamassa pannukakkukallioita mutta sade oli niin rankkaa, että reissu meni juostessa.

Franz Joseph on kuuluisa jäätiköstään ja päätettiin ajella kohteeseen vielä kun jäätikköä on jäljellä. Jäätikölle suunnatessa osui mukava sadeikkuna ja päästiin kävelemään lähes tunnin reissu kastumatta. Polun alussa kerrottiin, että jäätikkö oli ulottunut reilu sata vuotta sitten kohdalle, josta aloitimme kävelyn. Onkohan mitään jäljellä enää 50-vuoden kuluttua...

Meidän uusi vuosi meni kovin aikuismaisesti. Olin edelleen kipeä ja paikallisen Rainforest Retreatin uuden vuoden bileet eivät vaan oikein sytyttäneet, joten sippasin ennen puolta yötä. Körkort onneksi herätteli minuuttia ennen vuoden vaihdetta ja skoolattiin tuoremehulla. Raketittomasta uudesta vuodesta huolimatta erityistä oli kokemus siirtyä tämän vuoden puolelle 11 tuntia ennen Suomea.

Pitkän sateisen alun jälkeen oli ihana ajaa Franz Josephista Queenstownia kohden ja huomata sään muuttuvan. Vihdoin näki maisemista parhaat palat! Queenstownista ja muista kohteista lisää seuraavassa postauksessa.

Aamupala katettuna ala Körkort.

Videoilua - Hylje koisimassa.

Kaikouran hylkeitä.

Jäätikölle mennessä näkyi kallion seinämissä upeita vesiputouksia.

Franz Joseph ja jäätikkö

New Zealand flax