Melbournesta South Australian Victor Harbouriin

Loma alkoi tänään ja startattiin auto seitsemän jälkeen kohti Etelä-Australiaa ja Victor Harbouria. Kilometrejä kertyi mittariin lähes kahdeksan sataa - kiitokset erityisesti Nokia mapsin reittisuositusten...Yllätyksenä matkalla tuli pieni lossi sillan sijaan mutta bonuksena nähtiin kasa valkoisia papukaijoja (?), järviä ja kauniita maisemia.

Victor Harbour on mukava pikkukaupunki, joka valittiin välietapiksi ihan sattumalta. Tehtiin pitkän ajomatkan jälkeen kävelyretki Granite Islandille, jolle pääsee kävellen kaupungin keskustasta. Jotain samaa kuin Tasmaniassa eli upeita kallioita, joiden eteläpuolet peittyvät punaisesta kasvustosta. Saatiin samalla maistiaisia tulevasta eli pyöreistä graniittilohkareista, joita tulee varmasti vastaan myös Kangaroo Islandilla.

Granite Island on paikka, jossa voi elo-tammikuussa bongata valaita. Lisäksi iltaisin voi osallistua pingviinikierroksille ja nähdä maailman pienimmät pingviinit - 35 cm korkuiset ja vaivaisen 1,2 kilon painoiset otukset. Kumpiakaan ei valitettavast nähty mutta odotukset eläinten bongailusta kohdistuu huomiseen kohteeseen eli Kenguruiden saarelle.

Kerro, kerro mapsini, missä onkaan silta?

Jaah, lossia odotellessa...

Yllätyksenä puuntäydeltä lintuja.

Location:Eyre Terrace,Victor Harbor,Australia

Lomasuunnitelmia

Viikko vielä jäljellä ja sitten suunnataan neljän päivän lomalle. Oikeastaan liitetään pääsiäinen mukaan ja ollaan reissussa ensi lauantaista ainakin seuraavaan sunnuntaihin.

Matkakohteena on tällä kertaa South Australia ja Kangaroo Island, McLaren Vale, Adelaide sekä Barossa Valley. Lähdetään matkaan autolla ja suunnitelmissa on tehdä pieniä vaellusreissuja erityisesti Kangaroo Islandin luonnon puistoissa. McLaren ja Barossa ovat tunnettuja viinialueita, joten muutamalla tilalla taidetaan myös pistäytyä.

Kävin hankkimassa eilen reissulle kunnon retkeilyvarusteet ja kauan kaipaamani vaelluskengät. Eihän niitä ihan välttämättä tarvitsisi mutta tuntui siltä että olisi aika hankkia erityisesti kunnon kengät. Olen talsinut Perussa Inka-trailin tennareissa (en siis edes lenkkareissa vaan sellaisissa vapaa-ajan läpyskäkengissä) ja Tasmanian reissut lenkkareissa. Kyllähän niillä pärjää mutta mukavammalta voisi tuntua, jos kengissä olisi vähän enemmän pohjaa ja kovuutta.

No samalla reissulla onnistuin (erittäin hyvien halvennuksien takia tietysti) hankkimaan myös kasan kaikenlaista muuta...Nyt ei voi sitten kuin keskittyä suoritukseen. Varusteista ei pitäisi jäädä poluilla nautiskelu kiinni.

Polut odottavat kulkijaa

Syksy ja sadonkorjuun aikaa

Täällä ollaan siirtymässä kesästä kohti syksyä. Muutamia lämpimiä päiviä on vielä riittänyt mutta syksy on selkeästi ottamassa voiton mitä pidemmälle maaliskuun loppua siirrytään. Aamut ovat aika hämäriä ja päivät selkeästi lyhyempiä.

Syksy on täällä kuitenkin miellyttävä ja kaunis. Tykkään kovasti kirpakoista aamuista ja siitä, että saa vetää päälle villatakin ja istuskella illalla tohvelit jalassa (kylmiä öitä en tosin kaipaa, sillä sisälämpötila tipahtaa turhan matalaksi).

Syksy on meillä myös sadonkorjuun aikaa. Terassin istutukset ovat nautiskelleet aurinkoisista päivistä ja sopivasta sateestakin. Chilit ovat vallan villiintyneet ja paprikoitakin ollaan ehditty nautiskella useampi kappale.

Mukavin sato kerättiin tällä viikolla sitruunapuusta. Meillä on isossa ruukussa sitruunapuu, jonka oksalla on noin golf-pallon kokoinen vihreä sitruuna. Körkort löysi viikolla myös hieman kypsyneempiä yksilöitä. Niiden koko oli tosin miniatyyrinen - aivan miniatyyrisiä ginitoniceja siis luvassa.

Miinusasteisiin ei täällä menty viime vuonna, joten kasvien pitäisi selvitä ihan mukavasti talvenkin yli. Ehkä kylmpimpinä öinä niitä voi peitellä harsoilla. Katsotaan, mitä ne tuottavat talven aikana.

Sitruunapuun satoa

Chiliä, chiliä, tulista chiliä!

Herkutteluviikko

Kesän viimeiset vieraat palasivat kohti Suomea lauantaina. Viime viikolla ollaan saatu nauttia vieraidemme superkokkailusta useampana iltana. Chef ja sen sydänkäpynen kävivät South Melbournen marketilla viikolla ja loihtivat ihan uusia herkkuja paikallisista seabugseista, kaloista, ostereista ja ankasta. Laitan kuvia kertomaan tuotoksista ja odottelen, että chef&co laittavat bloginsa pystyyn, kunhan aikaerosta selviävät.

Ehdittiin perjantaina tutustua myös yhteen mukavaan Melbournen ravintolaan nimeltä Cumulus Inc. Välitön paikka ja herkullista ruokaa. Useita annoksia jaettavaksi ja makuja perinteisistä leikkeleistä rommilla maustettuihin jälkkäreihin.

Käytiin perjantaina katsastamassa myös Gin Palace eli baari, jossa tarjoillaan kymmeniä erilaisia ginejä ja niistä valmistettuja drinkkejä. Kaunis paikka vaikka itse ginien välillä ei niin suurta eroa huomattu. Varmasti ihan oma lajinsa.

Kiitokset vielä Chef&co aivan loistavasta herkutteluviikosta!

King Snapper

Ostereita - ihan itse avattuja (by chef ja körkort)

Ankka-carpaccio

Seabug-keittoa

Körkortin leipoma kakku (ala kakkukauppa)

Chandonin tuliaisia - pinot noir

Cumulus Inc

Cumulus Inc

Ginejä, ginejä...

Ginejä, ginejä, ginejä...

The Great Ocean Road - vol x

Lähdettiin eilen ajelemaan Suomi-vieraiden kanssa kohti Lornea. Kylä on ihan the great ocean roadin alussa ja ajatuksena oli yöpyä siellä sekä rentoillaan vaan päivä pikkukaupungissa ennen Apostoleille ajamista. Kun päästiin paikalle saatiin harmiksemme todeta, että hotellivaraus ei sitten ollutkaan kunnossa.

Hotellin respassa oli valtava jono ja paikalla joku lääkärikonferenssi. Odoteltiin selvittelyä pari tuntia (hotellin baarissa - alla kuva kovin rennosta tunnelmasta) sillä seurauksella, että hotelli pystyi järjestämään meille majoituksen Apollo Baystä.

Ajeltiin sitten Lornesta Apollo Bayhin, josta saatiin ihan mukava majapaikka. Körkort tiesi kohteen jo entuudestaan, kun olivat majailleet täällä perheensä kanssa tammikuun alussa. Illaksi löydettiin hauska ravintola nimeltään La Bimba. Illan erikoisuutena oli kokonainen Dory-kala, joka oli täytetty cous cousilla. Kovin littana ja iso kala, niin ja maukas.

Tänään ollaan sitten oltu aktiivisia turisteja. Istuttu autossa, ihailtu maisemia ja pysähdytty useilla paikoilla ihastelemassa lisää maisemia. Käytiin kävelemässä myös pieni sademetsä reitti Maitsin metsissä. Valtavia saniaisia, eukalyptuksen tuoksua, erikoisia sieniä ja lihansyöjäetanoita (niitä ei harmiksemme tosin nähty).

Koalat käytiin bongaamassa Otwayn peruspaikoilla, josta niitä löytyy lähes satavarmasti. Koaloiden jälkeen ajeltiinkin Gibsonin portaiden kautta itse apostoleille. Gibsonin portaat vievät rannalle juuri ennen apostoleja ja kallion seinämiä, hiekkarantaa sekä valtavia aaltoja oli mukava seurailla hetki. Apostolit olivat jälleen täynnä turisteja mutta mahduttiin mukaan napsimaan valokuvia (itsestämme, turisteista ja vähän niistä apostoleistakin).

Gibson Steps ja ranta

Yksi apostoleista Gibsonin portailta

Hotellin baarista - drinkkiä märkäpuvussa 

Kokonainen Dory - So Hunky Dory!

La Bimba - Apollo Bay

Pari koalaa

Saniaisia, ihan valtavia.

Puunkolo. 

Paikallista naavaa(ko?)

Yarra Valleyn päiväreissu

Meille saapui vieraita perjantaina Suomesta ja eilen käytiin heti päiväreissu Yarra Valleyn viinitiloilla. Sää on ollut nyt aika mukava. Sateet ovat loppuneet, lämpöä on ollut reilu kaksikymmentä astetta ja ilma tuntuu jo hieman syksyiseltä.

Ajeltiin ensin Chandonin tilalle ja maisteltiin aikamoisessa turistiruuhkassa kuohuvat, valkkarit ja punaiset listalta. Chandon on kaunis tila mutta tällä kertaa paikalla oli vaan aika paljon porukkaa ja tunnelmasta tuli kovin kaupallinen. No mukaan lähti lopulta muutama listalta kokeiltu viini, James Hallidayn viiniopas australialaisista viineistä ja Vinturin aerotor ilmaaja.

Tutustuttiin myös yhteen uuteen tuttavuuteen eli Oakridgen tilaan, joka on valittu vuoden 2012 viinitilaksi. Selvästi leppoisampi tunnelma ja erittäin kaunis paikka. Tastingin jälkeen jäätiin myös lounastelemaan paikalle ja ihailemaan maisemia eli viiniköynnösten peittämiä rinteitä.

Tänään sitten reissataan kohti Lornea ja the Great Ocean Roadia. Maanantai on vapaapäivä ja lähdetään tutustumaan hieman rantoihin ja merimaisemiin. Niin ja parit kengurut ja koalat voitaisiin myös matkalta bongata.

Rypäleitä

Chandonin köynnöksiä

Oakridgen ravintola maisemineen

Pähkinäpäivitys

No niin. Nyt on tulossa ehkä postauksien tärkeintä antia eli arjen uusia iloja aussilassa.

Olen täällä ryhtynyt popsimaan pähkinöitä. Kyllä niitä on Suomessakin tullut syötyä mutta lähinnä jouluna, kun isä ostaa lasikipot täyteen pistaasinpähkinöitä, saksanpähköinöitä ja kaikkea siltä väliltä (itseasiassa, suolapähkinöitä ja pistaaseja löytyy läpi vuoden mutta muihin pähkinöihin keskitytään jouluisin).

Joka tapauksessa, täällä olen kokeillut kaikenlaisia pähkinälajeja ja todennut niiden olevan myös erinomaisia välipaloja töissä. Opin tavan kollegoiltani, jotka pitävät pöydällänsä lasipurkeissa jonkinlaisia sekoituksia ja viime viikkoina olen pakannut pieneen eväspurkkiin evääkseni omat sekoitukset.

Pähkinät, joihin olen täällä erityisesti ihastunut ovat macadamian-, cashew- ja brasilianpähkinät. Erityisesti brasilianpähkinät (toivottavasti oikea käännös) ovat ihan käsittämättömän hyviä - siis erittäin hyviä! Nappasin muutaman kuvan keittiön pähkinäpurkeista. Pitääkin laittaa välipalat kasaan huomiseksi.

Macadamian nuts

Brazil nuts

Saksanpähkinöitä - Walnuts

The Press Club

Sateet ovat jatkuneet koko viikon. Torstaina taisi olla hetken taukoa mutta muuten ollaan menty perin syksyisissä keleissä. Nurmet vihertää, kattoterassin kasvit kiittävät erityisesti (kun itse sitä aina välillä unohtaa niiden kastelun) ja harmaus jatkuu.

Jokseenkin ikävien säiden keskellä oli mukava päästä pitkästä aikaa testaamaan Melbournen ravintolatarjontaa. Kaverini Brisbanesta oli varannut pöydän The Press Clubilta ja lähdettiin nauttimaan illallista ravintolaan perjantain kunniaksi.

Ravintolan omistaa melbournelainen kokki George Calombaris, joka on tunnettu täällä Masterchefistä ja kaikenlaisista ruokaan liittyvistä ohjelmista. Käytiin viime vuonna katselemassa kyseisen tyypin kokkailuja Good Food and Wine festivaaleilla ja kirjahyllystä löytyy lisäksi Georgen ja sen kaverin Gary Mehiganin kirja Your place or mine.

Ja itse ruoka? Sehän oli ihanaa :) Kaiken kaikkiaan kauniita ja riittävän kokoisia annoksia, mukavia makuyhdistelmiä, sopivan pituinen lista (ei tarvinnut koko iltaa pähkäillä, että mitä sitä kokeilisi) ja rentoa tunnelmaa. Melbournen ravintolatarjonta on ollut kyllä yllättävän laadukasta ja välitöntä. Listalla on aika monta kohdetta, joihin täytyy käydä tutustumassa.

The Press Club