Aikaero Suomen ja Australian välillä on meidän kesällä (Suomen talvella) +9 tuntia. Olemme siis aina edellä mutta kesäisin erityisen paljon. Meidän talvella aikaero kapenee seitsemään tuntiin. Syksyllä ja kevällä eletään ihan pieni heti +8 tunnin aikaeroa - kuten juuri nyt.
Havahduttiin Körkortin kanssa tuohon +8 tunnin aikaeroon tänään muutamasta syystä. Todettiin ensinnäkin, että sehän loppuu ensi yönä kun siirrymme täällä talviaikaan ja toiseksi huomattiin, että syksy alkaa lähestyä ja ihmeteltiin, että tässäkö se kesä nyt oli?
Kaikki on siis kovin suhteellista. Meidän kesä alkoi täällä joskus marraskuussa ja kesäisiä kelejä on riittänyt noin viisi kuukautta. Olihan siinä tietysti vaihteluita. Ensin ei helteitä ollenkaan ja jonkun verran sadetta ja sitten lopulta ennätysten ennätykset eli yli 40 asteen päiviä yksi toisensa jälkeen niin, että kaikki historialliset tilastot rikottiin.
Tokaisin Körkortille tänään, että kaikkeen sitä sitten tottuu. Kun Suomessa kesää olisi noin kaksi kuukautta niin yhtäkkiä 5 kuukautta hujahtaa hetkessä ja kesän lyhyyttä ryhtyy ihmettelemään. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen on aika terveellistä palata hetkeksi Suomeen lomailemaan ja nautiskella miedon lämmön lisäksi pitkistä illoista.
Viikonloppu on vierähtänyt täällä siis vuodenaikoja ihmetellessä. Lehdet alkavat jonkun verran jo kellastua ja kuivua. Ilmassa on Melbournen syksyä. Körkort kävi tänään purjehtimassa ja minä nautiskelin South Melbournen marketilla sekä samalla reissulla Port Melbournen rannalla. Kesäkelit ovat ihan liian rankkoja hiekalla lököilyyn, joten näillä syksysäillä on mukavampi piipahtaa rannalla ja lukea vaikka lehtiä.
Odotellessani purjehdusporukan saapumista Brightonin rannalla bongasin pariskunnan mustia joutsenia. Niistä ja Melbournen pilvenpiirtäjien profiilista siis mukana muutama kuva.
 |
| Iltapäivä Brightonin rannalla |
 |
| Melbournen pilvenpiirtäjät |
 |
| Mustia joutsenia lokkien seassa. |
 |
| Punaisia kenkiä ulkoiluttamassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti