Marathonin jälkeen - Oi mikä tunnelma!

Kello herätti tänää 4.45am ja loikkasin pystyyn melko virkeänä. Marathonia on odoteltu jo useampi kuukausi ja se varsinainen kilpailu starttasi tänään klo 7.00.

Ryhdyin jännittämään koitosta jo maanantaista. Kummallinen tunnelma, kun ei oikein tiedä miten suhtautuisi johonkin, jota ei ole aiemmin kokenut. Olen tehnyt pitkiä lenkkejä mutta kisa on kisa ja lopulta ensimmäinen kerta elämässäni, kun juoksin niin pitkän matkan. Jännityksestä kertoi hyvin starttipulssini (ilman siis yhtään askelta), joka oli mukavat 160...

Kokonaisuudessaan marathon tuntui paremmalta kuin uskalsin odottaa. Olin tainnut psyykata itseni paljon pahempaan ja kuulen vieläkin päässäni omat sanani, että 30km jälkeen tulee tuntumaan tosi pahalta mutta se kuuluu asiaan ja että ei saa pysähtyä! Yksi treenikavereistani oli kirjoittanut käteensä, että askel kerrallaan, jota sitten katseli vaikeissa väleissä. 

Reitti kiersi mukavissa ja tutuissa lenkkimaisemissa. Seurailin ihaillen ns. spartalaisia, joilla oli takana useampi Melbournen Marathon. Kävin tsemppaamassa yhtä vanhempaa miestä (ehkä noin 70+), jolle tämä oli kuulemma 35. marathon. Ihmeellisiä rautarouvia - ja herroja. Omalta osalta juoksin hyvissä tunnelmissa 37 kilometriin asti ja sitten lihakset jäykistyivät ja eteneminen tuntui lähinnä tervassa juoksemiselta.

Marathon päättyi Melbourne Cricket Groundille, jolle astuminen oli aika mahtavaa. En uskaltanut katsoa kokonaisaikaani matkan varrella, etten panikoisi mutta loppusuoralla totesin että 5h rajaan olisi vielä 10 minuuttia ja olin onnesta ymmyrkäinen saapuessani maaliin alle 5 tunnissa.

Kannustuksella, niin treenaamisen aikana kuin itse kisassa, oli ihan valtava merkitys. Körkort polki pyörällä eri pisteille ja tsemppasi minkä kerkesi. Samoin australialinen kaverini oli ottanut ihan asiakseen tulla kannustamaan reitille juoksuani. Oli myös ihana nähdä maalissa treenikaverini ja työkaverini, joiden kanssa osallistumisesta on puhuttu paljon ja kilometrejä on juostu yhdessä ainakin sata.

Kerrassaan upea päivä siis ja ensimmäistä kertaa taidan laittaa ihan oman kuvanikin blogiin...ei tullut tältä reissulta itse otettua kuvia, joten Körkortin otoksella mennään :)

Tunnelmat 18km kohdalla.

Aamuinen startti Rod Laverin kulmilta.

Otin aamulla kuvan varusteistani Körkortille ja sanoin, että jos jostain syystä eksyn niin näillä tuntomerkeillä voi etsiä.