Kahvilakeskusteluja

Olen joskus aiemmin kirjoitellut työpaikkani alakerran kahvilasta, jossa asiakkaat tunnetaan nimeltä ja kahvitilaukset muistetaan ulkoa. Olen käynyt kahvilassa myös monenlaisia muita keskusteluita ja vaihtanut kuulumisia useampaan otteeseen. Kahvilassa on kaksi sanotaan vaikka Jonia, yksi Mick (nimet muutettu;)) ja yksi ruotsalainen tyttö. Tässä muutamia otteita paikallisesta small talkista.

Kahvilan Jon: Hei Anne, kuinka voit? Oliko niin, että olet Suomesta?
Minä: Hei Jon, oikein hyvin, entäs itse? Joo, kyllä olen Suomesta.
J: Hyvinhän minä. Kerrohan, oletko sinä naimisissa?
A: (ajattelen, että suoraan sitten asiaan), kyllä, olen naimisissa.
J: Hienoa, hienoa. Onko miehesikin suomalainen?
A: Onhan hän.
J: Hienoa, hienoa. Onko teillä lapsia?
A: (vielä suorempaa) Ei Jon, ei meillä ole lapsia.
J: Anne, lapsia täytyy olla.
A: Niinhän se on. Entä sinulla?
J: On toki ja lapsenlapsiakin vielä. Kuinka kauan olette täällä?
A: No meillä on viisumit vielä muutaman vuoden.
J: Hankkikaa nyt ihmeessä pysyvät oleskeluvat ja jäätte tänne! Eikö niin?
A: Tietysti Jon, onhan siinä ajatusta.

Kahvilan Mick: Hei Anne, kuinka voit? Oliko niin, että olet Suomesta?
Minä: Hei Mick, oikein hyvin, entä itse? Joo, kyllä olen Suomesta.
M: Minulla on kaksi suomenpystykorvaa.
A: Oi, kuinka mukavaa!
M: Odotas hetki, niin kaivan niiden kuvat täältä puhelimestani.
Näyttää kuvia karvakuonoista ja ihastelen niitä. Nimiä en muista mutta kuvia on paljon.
M: Kun joskus lopetan nämä kahvilahommat aion perustaa kennelin. Pelkästään suomenpystykorvia.
A: Sehän kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.

Olen kahvilan jonossa ja annan keep-cupini kassalle. Toinen Jon on valmistamassa kahveja ja kommentoi samalla:
J: Annelle tulee Skinny Flat White
Kassa: Sokeria?
J: No suger, she is too sweet already!
A: Niinpä niin Jon.
J: Anne, oliko sinulla lapsia?
A: Ei Jon, ei meillä ole lapsia. Entä sinulla?
J: Minulla on neljä. Odotas hetki, kun saan nämä kahvit laitettua, niin näytän sinulle kuvat.
Kahvit valmistuvat ja katselen iPhonesta perheen kuvia reissuilta.
A: Kovin suloisia lapsia sinulla.
J: Ne näyttävät suloisilta mutta pitävät vamoni ja minut täydessä työssä. Univelkaa kasvaa edelleen!

Hauskoja, kiireettömiä ja lopulta aika aitoja keskusteluja. On ollut ihana nähdä myös kuvia, joita on selailtu kännyköiden ruuduilta. Small talk -keskusteluista tulee vaan aidompia tai ehkä niitä ei voi enää kutsua niitänäitä-jutteluiksi.

Ruotsalaisen tytön kanssa olen keskustellut ruotsiksi porkkanakakusta ja Jens Lapiduksen kirjoista. Vein Airlie Beachilta ostamani Lapiduksen kirjat hänelle ja pohjoismaalaisuus näyttää yhdistävän mukavasti. Hän esitteli minulle myös heti kahvilan uuden suomalaisvahvistuksen. Onpa kiva vaihtaa kahvilassamme kuulumisia nyt myös suomeksi.