Sunnuntain päivällinen

Meillä on ollut täällä tähän mennessä paljon kavereita käymässä ja aina, kun vieraat lähtevät tuntuu kovin haikealta päästää ketään takaisin Suomeen. Tänään nautittiin päivällistä perhe Murosten (nimi muutettu) kanssa. Muroset tulivat tänne heinäkuussa koko perheen voimin ja asuivat 7 minuutin käveymatkan päässä meiltä. Päädyttiin oikeastaan Port Melbourneen, koska Murosetkin asuivat täällä. Oli aika mahtavaa saada heti ensimmäisinä kuukausina seuraa ja opastusta alueeseen sekä viettää hetkiä yhdessä torilla tai illalla grillailun parissa.

Sovittiin pari viikkoa sitten, että laitetaan tänään päivällistä meillä grillailun merkeissä. Hankittiin torilta kala (snapper - en tiedä suomennosta), tiikerirapuja ja vihanneksia. Nautiskeltiin ruokaa auringonpaisteessa, fiilisteltiin mukava iltapäivä yhdessä ja juteltiin kokemuksista täällä Australiassa. Tiistaina perhe sitten reissaa takaisin Suomeen ja tuntuu aika surulliselta, kun joutuu luopumaan suomalaisista naapureistaan ja hyvistä ystävistä. Tänään tulikin suru puseroon niin meille kuin Murosille. Voi, kun ne tulisivat pian takaisin!

Snapper ennen grillausta

Eilen piti olla upea ja aurinkoinen päivä mutta se kääntyikin sateeksi. Käytiin tutustamassa Prahranin toriin päivällä. Katosten suojasta löytyi upeita herkkukojuja, hedelmiä, kaloja ja lihoja. Prahranin tori on South Melbournen toriin verrattuna herkullisempi juustoineen ja tiskeineen mutta South Melbournesta löytyy mielestäni enemmän toritunnelmaa. Niin ja pystyostereita ei Prahranista löytynyt vaikka muuten kauniita kalatiskejä olikin yllinkyllin.

Prahranin yksi toritiski

Prahranin kukkakaupasta

Prahranin pikkukauppa

Eilen illalla käytiin kaveripariskunnan kanssa syömässä Melbournen keskustassa Rare Stakehousessa eli erittäin pihvisessä paikassa. Oli erittäin hyvät pihvit ja opin uuden sanan jälleen englanniksi. Olen aina halunnut pihvin raakana ja jälleen sanoin, että haluan sen raakana eli raw (tähän mennessä lausuminen on toiminut ihan hyvin). No eilen sitten tarjoilija kysyi useaan otteeseen, että millaisena sen pihvin nyt oikein haluan ja jankkasin, että rawna kiitos. Hämmennyin tivaamisesta hetkeksi ja yritin ravintolan hälinässä selvittää, että eikö tätä pihviä nyt sitten voikaan saada raakana. Lopulta tarjoilija näytti paidastaan sanaa rare ja kysyi, että kelpaako sellaisena? Nopealla päättelyllä ajattelin, että jos medium on medium ja well done kypsä, niin tässä olisi lähin vaihtoehto. Pihvi tuli oikeanlaisina mutta kotona oli pakko tarkastaa sanakirjasta ja todeta, että ravintolan nimi rare ei viitannutkaan harvinaiseen vaan raakaan...että näillä hiuksilla mennään.

Raren kattovalaistusta

Kaikenlaista sitä oppii. Sanavarasto ja ymmärtäminen (vaikka toisinaan se onkin edelleen vaikeaa) on parantunut muutamassa kuukaudessa. Huomasin ensimmäistä kertaa, että en kaipaa enää tekstityksiä tv-ohjelmiin. Suomessa niitä tulee luettua väkisinkin vaikka ymmärtäisikin kaiken sanotun. Täällä tuntuu, että olen töissä aina tosi-tv -lähetyksessä ilman tekstityksiä ja vähitellen korva tottuu kuulemaan ja ymmärtämään kaikenlaiset aksentit. En väitä, että se sujuisi edelleenkään ihan kivuttomasti mutta kuukauden työrupeaman jälkeen tuntuu jo huomattavasti helpommalta. Hauskinta on ollut oppia paikallisia sanavalintoja ja ilmaisuja ja G’day mate ei tunnu enää vain englanninkielen tunnin Australia-osuudelta vaan ihan arkipävältä.

Hämähäkkejä ei ole muuten näkynyt hetkeen paitsi eilen yksi hyppysellainen keittiön tuolin selkänojalla mutta se oli jopa minulle niin pieni, että en aivan pahinta pelkovaihdetta saanut päälle. Seittejä on sitäkin enemmän muodostunut ovien pieliin ja erityisesti retkituoli on vallattu heti sen jälkeen, kun laitoimme sen sisäpihalle. Mukana kuva jonkun takapihan häkin seitistä - ärhäkkäästi vallattu.